Viivi ja Wagner -sarjakuvan sankaripossu arvostaa mallasjuomaa. Siksipä hän päätti tehdä aiheesta oman olutkirjan, kun asiaa hänelle esitettiin.
Suomalaisten panimoiden mielestä iloinen ja kekseliäs kansallispossu Wagner sopii mitä parhaiten suomalaiseksi olutmannekiiniksi. Ja possuhan otti ylpeänä vastaan tehtävänsä olutairuena.
– Viivin luvalla tietenkin, Wagner vakuuttaa.
Wagnerin mukaan hänen kirjansa alaotsikko Mitä joisin toisin viittaa nautittujen määrien korvaamiseen laadulla.
Possu ei halua herättää pahennusta
Vaikka oluesta pitääkin, pahennuksen herättäjäksi Wagnerista ei ole. Possu ei esiinny kirjan sarjakuvissa näkyvästi humaltuneena, mutta on aina valmis auttamaan huonoon happeen päätyneitä kavereitaan.
Onpa hän kerran luovuttanut pariskunnan parvekkeenkin näiden kodiksi. Saman parvekkeen muuten, jonka hän ehtiväisenä veikkona aikaisemmin jo vuokrasi ydinjätteiden loppusijoituspaikaksi.
Wagner löysi nimikko-olutkirjaansa 120 sarjakuvastrippiä, joissa hän nauttii lempijuomaansa. Ihan joka sarjakuvaa, jossa oluttölkki sihahtaa tai näyttäytyy kulisseissa, Wagner ei halunnut mukaan.
Olutta piimäpurkista ja vesipatjasta
Kustantajan mukaan Wagnerin Olutkirja ei ole kuivaa historiaa, vaan maukasta nykypäivää. Kirjaa lukiessa on helppo olla samaa mieltä.
Koska Viivi ei pohjimmiltaan pidä Wagnerin olutharrastuksesta, possun on yritettävä kiertää kiellot. Ja keinojahan näppärä possu aina löytää.
Wagner muun muassa piilottaa olutpullon tyhjään tölkkiin, jolloin Viivi luulee hänen juovan piimää.
Wagner on myös täyttänyt oluella perheen vesipatjan, josta mallasta on helppo maistella pillillä ilman että Viivi huomaa.
Kun Viivi käskee Wagnerin kauppaan ostamaan salaattia, tämä palaa kotiin kuuden oluen kanssa, koska ”salaatti oli lopussa”.
Ja kun Viivi päättää, että huusholli siirtyy tiukan budjetin aikaan, hän vaatii, että kaikki hankinnat perustellaan kirjallisesti.
– Ostettu: koppa kaljaa. Perustelu: jano, Wagner kirjaa.
Wagnerin aiemmat kirjahankkeetkin ovat liittyneet tavalla tai toisella olueen. Taannoin hän päätti tehdä oman lakikirjan.
– Pykälä yksi: Olut ei tästedes maksa sialle mitään.
Wagner on myös arvostellut kirjoja ja tietenkin vain muutaman sanan perusteella.
– ”Ota olut”, hyvä kirja.
Jo kirjansa avauskirjoituksessa Wagner kiittelee kustannustoimittajaansa, joka tekstiä lukukelpoiseksi toimittaessaan innostui kuulemma niin paljon, että lähti hänkin tapojensa vastaisesti oluen ostoon.
Wagnerin olutkirja, Arktinen Banaani, toim. Vesa Anttonen
uutiskirje 