Sookie Stackhouselle tapahtuu jälleen, sarjan neljäs romaani on saanut suomennoksessa nimen Veren imussa ja imua kirjassa onkin.
Ei sille mitään mahda, ei Charlaine Harrisin teksti mitään suurta kirjallisuutta ole, mutta tarinat ovat niin vetäviä, että enimmäkseen kömpelyys ei häiritse. Sookie Stackhouse -romaanit ovat mielenkiintoinen sekoitelma eri tyylejä, joka varmasti osittain selittää niiden suuren suosion. Jokainen kirja on oma salapoliisitarinansa, samalla sekoitellaan ”ihmis”suhdesoppaa – tarjotaan romantiikkaa sitä kaipaaville, perinteisemmän fantasian ystävätkin saavat oman siivunsa ja siinä sivussa teokset ovat täynnä puheenvuoroja kaikkien vähemmistöjen puolesta.
Sarjan edellisissä osissa lukija on tutustutettu vampyyreihin, muodonmuuttajiin, ihmissusiin ja telepaatteihin. Nyt mukaan marssitetaan myös noidat ja keijut.
Bon Tempsissä vierailee ihmissusiksi muuntautuvia ja vampyyrinverta juovia noitia.
Suuri ja mahtava viikinkivampyyri Eric on saanut kirouksen niskaansa ja menettänyt totaalisesti muistinsa, sattuman kautta hän päätyy Sookien hoiviin. Samoihin aikoihin Sookien Jason veli katoaa ja Bon Tempsissä vierailee ihmissusiksi muuntautuvia ja vampyyrinverta juovia noitia, joilla tuntuu olevan vähemmän hyvät mielessään.
Kaikesta tästä seuraa kahina, jossa ihmissusien ja vampyyrien täytyy haudata erimielisyytensä hetkeksi. Kuten olettaa saattaa, päätyy Sookie kaiken keskelle.
Charlaine Harrisilla on mukava tapa olla hötkyilemättä kaiken alla kiemurtelevien tarinoiden kanssa, hän ei katso tarpeelliseksi solmia kaikkia langan päitä – ja hyvä niin. Mitä tahansa kertomusten lopulta sitten odottaakin, onnistuu Harris useimmiten yllättämään ainakin vähän.
Varsinaisesti koko Sookie Stackhouse -sarja lähtee vyörymään eteenpäin juuri tästä romaanista. Jos on ollut vauhtia sarjan aikaisemmissa osissa, niin ne ovat olleet vain lämmittelykierroksia. Viimeistään Veren imussa on se kirja, jonka jälkeen sarja on luettava kokonaan, jos vain genre kiinnostaa.
Charlaine Harris: Veren imussa. Suomentanut: Johanna Vainikainen-Uusitalo. Gummerus 2011. 328 sivua.
uutiskirje 
