Sota pilasi eteläsudanilaisen James Mabiorin, 24, lapsuuden. Turvapaikan etsintä hajotti perheen, ja James päätyi Kakuman leirille Kenian puolelle.
James onnistui hakeutumaan Kenian pääkaupunkiin Nairobiin, missä kuuli aikojen päästä pikkuveljensä Peterin päätyneen myös Kakumaan. Tammikuussa veljekset kävivät yhdessä kotona äänestämässä Etelä-Sudanin itsenäisyyden puolesta.
Etelä-Sudanin on määrä itsenäistyä lauantaina 9. heinäkuuta, mutta Mabiorit eivät haaveile paluusta kotimaahan ennen kuin evakossa aloitettu opintie on käyty loppuun.
Sudanin vuosikymmeniä kestäneen sisällissodan aikana maasta pakeni pitkälle yli miljoona henkeä, Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM arvioi. Heistä 390 000 elää yhä naapurimaissa Egyptissä, Tshadissa, Ugandassa, Keniassa ja Etiopiassa.
Äänestys elähdytti
Äänestysmatka kotimaahan ällistytti Peter Mabiorin, jonka lapsuusmuistot olivat sodan värittämiä.
– Silloin ei ollut ruokaa eikä rakennuksia. Nyt näimme ihmisiä rakennustöissä. Kansanäänestys oli hyvin järjestetty, ja tilanne näytti vakaalta ja rauhaisalta. Oli ihmeellistä päästä näkemään se yhdessä veljeni kanssa, Peter kuvailee.
Myös Jamesin silmät alkavat loistaa, kun hän muistelee äänestystilaisuutta.
– Se oli elämäni hienoin päivä. Kansani parissa tunsin itseni voimakkaaksi. Jonossa vakuuttelimme kaikki, että meidän lapsemme eivät joudu kärsimään, kuten me.
Koti-ikävästä huolimatta veljekset arvioivat, että heidän kannattaa palata opintojensa pariin Keniaan. James aloitti juuri yliopiston ja Peter pakertaa peruskoulussa.
– Aion valmistua opettajaksi ja palata kotiin. Haluan auttaa Etelä-Sudanin rakentamisessa. Maamme tarvitsee meitä, James sanoo.
Väkivalta kiihtyy
Monen sudanilaisen paluuhaluja hillitsee kotimaan viime aikoina kiihtynyt väkivalta. YK:n mukaan yli 360 000 sudanilaista on joutunut lähtemään kotoaan puolen vuoden kuluessa ja enemmistön evakkotaival alkoi kesäkuussa.
Väkivaltaiset yhteenotot ovat keskittyneet öljystä rikkaille Pohjois- ja Etelä-Sudanin raja-alueille. Abyein, Sinisen Niilin ja Etelä-Kordofanin alueista on kiistelty vuonna 2005 solmitusta rauhansopimuksesta asti, ja Sudanin hallitus on lähettänyt seudulle joukkojaan.
Abyeissa käytiin sodan aikana kovia taisteluita, ja sillä on tärkeä symboliarvo molemmille osapuolille. Asukkaiden enemmistö haluaisi kuulua Etelä-Sudaniin, mutta heiltä evättiin oikeus osallistua kansanäänestykseen.
Öljystä kiistellään
Sudanin presidentti Omar al-Bashir uhkasi hiljan sulkea öljyputken, joka tuo öljyä Etelä-Sudanista pohjoisen satamaan. Etelä saa 99 prosenttia tuloistaan öljystä, mutta sen vienti kulkee pohjoisen kautta.
Sudanin puolen miljoonan tynnyrin päivittäisestä öljyntuotannosta 75 prosenttia tulee Abyeista. Tulot on jaettu tasan pohjoisen ja etelän kesken, vaikka etelän osuus tuotannosta on 80 prosenttia. Pohjoinen vaatii, että tulojen jakaminen jatkuu tai etelä saa maksaa sille kalliit läpikulkumaksut.
Etelä-Kordofanissa toimivat avustustyöntekijät ovat raportoineet alueen nuubialaisiin kohdistuvista vainoista. Taisteluita on paennut noin 75 000 henkeä, ja järjestöt varoittavat ”uudesta Darfurista”.
Väkivalta puhkesi alueella kesäkuun alussa, kun hallitus ryhtyi riisumaan kapinallisia aseista. Alue jää osaksi Pohjois-Sudania, vaikka varsinkin Nuba-vuorten asukkaat taistelivat sodassa etelän SPLA-kapinaliikkeen riveissä.
He eivät halua luovuttaa aseitaan ”viholliselle”, joksi kokevat Sudanin armeijan. Nuubialaisten mukaan kyse ei ole maan kahtiajaosta, vaan heidän oikeudestaan perinteisiin elintapoihinsa.
uutiskirje 