Hyväsydämiset nahjukset Kalliossa

Heti elokuvan alussa Lihi, Henninen ja Marsalkka myöntävät: ei olla enää järin nuoria, eikä järin reippaitakaan.

Nuoruuden huolettomuutta pidetään silti yllä. Ajelehditaan ja vetelehditään Kalliossa, juodaan kaljaa pussista.

– Kallio ja kaljanjuonti ovat vain mausteita ja olosuhteita. Ystävyys ja toisesta välittäminen ovat elokuvan ydin, miettii Lihiä näyttelevä Ylermi Rajamaa.

Ohjaaja Ville Jankeri komppaa:

– Tässä kylmenevässä maailmassa Pussikaljaelokuva on muistutus ystävyydestä ja solidaarisuudesta.

Jankeri ihmettelee, kuinka mustavalkoisesti ihmisiä jaetaan tänään häviäjiin ja voittajiin. Vain uran ja rahan luomiseen käytetty aika on arvokasta, muu hukkaan heitettyä.

– Alkoholisti on eläin niissä puheissa.

Miehet, joille ei koskaan tapahdu mitään

Lihin, Hennisen (Eero Milonoff) ja Marsalkan (Jussi Nikkilä) muodostama kolmikko viettää kesäistä vuorokautta Helsingin Kalliossa. Löyhinä tavoitteina ovat humala ja nopan peluu.

Kolmikko kohtaa päivänsä aikana muun muassa omalaatuisen kenkä- ja kirjakauppiaan, nuorisolaisia ja huumorintajuttomia poliiseja.

Erityisesti Milonoffin näyttelemä Henninen joutuu tämän tästä törmäyskurssille virkavallan kanssa.

Miehet ovat ”liian nuoria pultsareiksi”, mutta ei työntekokaan oikein nappaa. ”Ei tänä kesänä”.

– Tässä kilpailun ja tehokkuusajattelun ajassa on ihan hienoa kertoa myös tarinoita, jossa kiirettä ja tehoa ei ihannoida, pohtii Eero Milonoff.

– Näiden jätkien elämäntapa, on se sitten kuinka tietoinen valinta tai ei, on hirveän rohkea.

– Me ollaan eletty pitkään talouskasvun ja rahanpalvonnan aikaa ja mennään koko ajan vaan kauemmaksi siitä että kohdattaisiin elämää.

Milonoff sanoo toivovansa, että ”talouskriisien ja jytkyjen jälkeen” suunta alkaisi muuttua muuttua ”kohti jotain inhimillistä”.

Pussikaljaelokuva tekijöiden laajempi haastattelu ilmestyi perjantaina 2.9. Kansan Uutisten Viikkolehdessä.