Kun Paavo Lipposen ensimmäistä hallitusta syytetään suomalasien hyvinvoinnin alasajosta, unohdetaan, millaista aikaa elettiin tuon hallituksen ollessa vallassa vuodesta 1995 lähtien.
Näin arvioi toimittaja Risto Korhonen, jonka teos Hakaniemen voimavuodet – Valtapeliä ay-liikkeessä 1985-1995 julkistettiin maanantaina Helsingissä.
– Monet haastateltavistanikin toteavat, että Lipposen ensimmäinen hallitus pelasti Suomen. Olisimme Argentiinan tai nykyisen Kreikan tiellä ilman niitä toimia, joita hallitus tuolloin teki, Korhonen sanoo.
Korhonen toimii Kansan Uutisten työmarkkinatoimittajana.
Uusi sukupolvi muutti kaiken
Korhonen kuvaa kirjan vuosia ammattiliittojen toisen eheytymisen ajanjaksoksi. Eheytyminen tarkoittaa ammattiyhdistysliikkeen sosialidemokraattisen ja vasemmistoliittolaisen osan lähentymistä ja yhteistyön parantumista.
Julkaisutilaisuudessa Korhonen totesi ensimmäisen eheytymisyrityksen 70-luvulla jääneen puolitiehen kylmän sodan ja poliittisten ryhmien kilpailun vuoksi.
– Tilanne muuttui 80-luvun puolivälissä puolivälissä ja se johtui niin kylmän sodan päättymisestä kuin siitä, että taistolaisryhmät heitettiin ulos sekä siitä, että toimintaan tuli mukaan uusi sukupolvi, joka ei tuntenut vanhoja poliittisia rasitteita, Korhonen sanoo.
Hän toteaa rajunkin kilpailun kuitenkin jatkuneen uuteen 90-luvun lamaan asti.
– Mutta Esko Ahon (kesk.) hallituksen aikana ammattiyhdistysliike seestyi aika tavalla. Lopputuloksena oli Lipposen ensimmäinen hallitus, jonka syntyyn ammattiyhdistysliike vaikutti ehkä enemmän kuin on tiedettykään, Korhonen sanoo.
Rankkaa aikaa
Korhonen on rakentanut kirjansa reilun 20 työmarkkinavaikuttajan kanssa.
– Tuli esiin, että vaikka joistain päätöksistä oli pöytäkirjat, todelliset ratkaisut tehtiin ihan muualla.
Kirjaan haastatelluista työministeri ja SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen kiitti tilaisuudessa Korhosen teosta siitä, että se kuvaa vaihetta, jolloin poliittinen valtataistelu ja ryhmätoiminta oli ammattiyhdistysliikkeen tapa.
Ihalainen kuvaa kirjan käsittelemää ajanjaksoa henkisesti raskaaksi.
– Talouslama, työttömyys ovat jättäneet henkisen jäljen, hän sanoi ja arvioi työntekijäpuolen olleen osittain puolustuskannalla, kun työnantajan lisäksi myös maan hallitus painoi päälle.
– Ei ollut kyse vain työnantajajärjestöjen aiheuttamista kiistoista, vaan myös parlamentarismin aiheuttamista haasteista. Toivon, ettei koskaan jouduta sellaiseen tilanteeseen.
Yhä kolmikannan periaatteella
Ihalainen muistutti maan hallituksen viestittäneen siitä, että hyvä koordinaatio talous- ja työmarkkinapolitiikan välillä on kasvun ja työllisyyden kannalta tärkeä tekijä.
– Vaikka tapa ratkoa palkanmuodostusta on muuttunut, on hyvä sanoa, että kolmikantayhteistyö ei ole kadonnut, ministeri sanoi ja totesi asioita yhä valmisteltavan yhteistyössä, vaikka tulopoliittiset kokonaisratkaisut ovat viime vuosina jääneet väliin.
– Kaikki isot ratkaisut eläkepolitiikasta ja työlainsäädännöstä lähtien on tehty työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen yhteistyössä. Toivon että tämä perinne ei katoa myöskään edessä olevien työrauhaneuvottelujen ja työeläkkeiden rahoitusta koskevien neuvottelujen alla, hän sanoi.
– Pitäisi jatkaa sitä pitkää linjaa, jossa myös maksajat ovat neuvottelupöydässä, eivät vain poliittiset päättäjät.
Ihalainen muistutti myös istuvan hallituksen hyväksyneen kolmikantavalmistelun periaatteen.
– Minusta se on hyvä periaate.