Vasemmistonaisten mielestä raiskauksia tutkittaessa ja tuomittaessa nykyistä suurempi painoarvo on oltava uhrin suostumuksen puutteella. Vasemmistonaiset kiittääkin valtionsyyttäjä Anu Mantilaa, joka elokuussa esitti (HS 17.8.) raiskauslainsäädännön selkeyttämistä tältä osin.
Tutkittaessa raiskauksen tapahtumia keskeisintä on oltava se, onko uhri antanut suostumuksensa seksuaaliseen tekoon. Suostumuksen edellyttäminen esimerkiksi tehdyn tai uhatun väkivallan arvioimisen sijaan korostaa uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
Vasemmistonaisten puhenainen Saila Ruuth toteaa uhrin monesti lamaantuvan kykenemättä huutamaan ja tappelemaan raiskaajaa vastaan, mutta puolustautumattomuus ei tarkoita, että seksuaaliseen tekoon olisi suostumus.
Ei koskaan uhrin vika
Ruuth muistuttaakin, että raiskaus on aina yksiselitteisesti tekijän, eikä koskaan uhrin vika.
– Siksi esimerkiksi ajatus siitä, että tutun naisen raiskaamisesta tulisi saada lievempi tuomio kuin tuntemattoman naisen raiskaamisesta, on käsittämätön.
Nainen ei hänen mukaansa ole yhtään sen enempää vastuussa raiskauksestaan vaikka hänellä olisi päällään lyhyt hame tai hänen miesystävänsä olisi väkivaltainen.
Enemmistö raiskauksista tapahtuu lähisuhteissa eli tutun henkilön tekemänä. Valtaosassa raiskauksista tekijä on mies ja uhri nainen. Seksuaalista väkivaltaa tekevät myös naiset ja tytöt. Uhri voi olla myös samaa sukupuolta kuin tekijä.
– Jokaisella on täysi oikeus kieltäytyä seksistä niin tutun kuin tuntemattomankin kumppanin kanssa vaikka kesken aktin ja jos suostumusta ei ole, seksuaalisen toiminnan on loputtava eikä siinä ole mitään tulkinnanvaraisuutta, Ruuth huomauttaa.
lehti 