Olli-Matti Oinosen ohjaama Dance of the Vampires tarjoaa juuri sitä, mitä teatteri voi parhaimmillaan olla. Se saa ajan menettämään merkityksensä ja imaisee katsojan keskelle elämänkokoista satua.
Dance of the Vampires on intohimoinen rakkaustarina, mutta samalla se on kurkistus ihmismielen syövereihin. Kaikilla mahdollisilla vampyyriaiheisilla kliseillä kyllästetty tarina kannattelee itseään ja kasvaa suureksi kertomukseksi.
Itse tarina sijoittuu luonnollisesti Transilvaniaan, jossa hieman omalaatuinen professori Abronsius (Esa Ahonen) ja hänen assistenttinsa Alfred (Ville Salonen) etsivät vampyyrejä. Lähes paleltumiskuoleman porteilta he päätyvät majataloon, jossa eletään tiukasti valkosipulien keskellä.
Dance of the Vampires on aidosti aikuisten satu.
Alfred rakastuu suin päin majatalon isännän tyttäreen Sarahiin (Raili Raitala). Aluksi tunne vaikuttaakin molemminpuoliselta, mutta pian myös salaperäinen kreivi von Krolock (Jyri Lahtinen) kiinnostuu tytöstä.
Vähitellen kaikkien tiet johtavat kreivin linnaan, jossa valmistaudutaan tanssiaisiin.
Dance of the Vampires on aidosti aikuisten satu, jonka teemat pyörivät nuoren naisen seksuaalisen heräämisen ja ihmismielen synkimpien salaisuuksien ympärillä. Musikaali ei kuitenkaan missään nimessä ole mustavalkoinen, hyvä ei ole ainoastaan hyvää, eikä paha vastaavasti vain pahaa. Paljon tulkinnasta jätetään onneksi myös katsojan kontolle.
Musikaalin alkupuoli keskittyy jännitteiden kasvattamiseen, puoliajan jälkeen mukaan tulee runsaasti ilkamointia ja Dance of the Vampires saa yhä enemmän komediallisia piirteitä.
Sadun eläväksi muuttuminen syntyy pitkälle uskomattoman maskeeraus- ja pukusuunnittelun ansiosta, lavastusta unohtamatta.
Kaikkien puitteiden keskellä tarinaa vievät eteenpäin upeaääniset näyttelijät. Jyri Lahtinen, Raili Raitala ja Ville Salonen laulavat kylmät väreet kulkemaan halki yleisön. Lahtinen antaa kreiville myös inhimillisen puolen, joka kaikessa vastakohtaisuudessaan herättää ristiriitaisia tunteita myös katsomon puolella.
Musikaalin herkullisin hahmo on kreivi von Krolockin homoseksuaalisesti suuntautunut poika Herbert, josta Jouko Enkelnotko ottaa kaiken irti. Herbertillä tuntuu olevan Alfredia kohtaan yhtä lämpimiä tunteita kuin Alfredilla Sarahia kohtaan.
Hämmennystä sen sijaan herättää Esa Ahosen kyky laulaa niin nopeasti, että sanojen perässä pysyäkseen täytyy pinnistellä.
Esityksen alkupuolella kohtaukset vaihtuvat nopeasti, jonka vuoksi myös lavastusta täytyy muuttaa ahkerasti. Tämä aiheuttaa joitakin hyytymishetkiä, joita ei onneksi enää alun jälkeen ole havaittavissa.
Yksi syy musikaalin vetävyyteen löytyy varmasti myös sen musiikista, joka on valmiiksi tuttua. Muun muassa Bonnie Tylerin ja Meat Loafin tuotannosta tutut melodiat uppoavat Dance of the Vampiresin katsojaan potkimatta ja aivoille jää rauhassa tilaa kuunnella sanoituksia, joiden suomentamisen suhteen Marika Hakola on tehnyt hyvää työtä. Musikaalin suomalainen versio on musiikillisesti myös esimerkiksi saksalaista rokimpi.
Vaikka Dance of the Vampires on väliaikoineen lähes kolmetuntinen jaksaisi sitä katsoa pidempäänkin tai vähintäänkin uudestaan.
Seinäjoen Kaupunginteatteri: Dance of the Vampires. Käsikirjoitus ja libretto: Michael Kunze. Musiikki: Michael Reed. Suomennos: Marika Hakola. Ohjaus: Olli-Matti Oinonen. Puvustus: Leena Rintala. Maskeeraus: Kaija Ilomäki.
lehti 