Jäähyväiset sivistykselle 3
Omaksumamme sivistysihanteen esittää filosofi Platon Valtio-dialogissaan. Siinä pohditaan tarkkanäköisesti vuoropuheluun perustuvan sivistyksen merkitystä ihmisten välisen kanssakäymisen mahdollistajana sekä kartoitetaan sivistyksen tiellä olevien esteiden syitä.
Tyhjästä ei Platon näkemyksiään nyhjäissyt. Hän teki vertailevaa havainto- ja kenttätutkimusta 12 vuoden kiertomatkallaan Egyptissä ja Aasiassa.
Matka alkoi 399 eaa. Platonin oppi-isän Sokrateen kuoleman jälkeen. Maa alkoi polttaa 28-vuotiaan Platonin jalkojen alla poliittisesti tulehtuneessa Ateenassa, jossa vastakkain olivat demokratian ja aristokratian kannattajat.
Platon meni ensiksi Egyptiin. Will Durantin mukaan Platon sai yllätyksekseen kuulla Kreikan olevan lapsen kengissä kulkevan valtion, jolla ei ollut omia perinteitä eikä syvällistä kulttuuria, sivistyksestä puhumattakaan. Sfinksimäiset oppineet eivät suhtautuneet Kreikkaan vakavasti.
Platonia miellytti pappisvaltaisesti hallittu egyptiläinen maanviljelysmaa.
Sieltä matka jatkui Sisiliaan ja Italiaan, jossa Platon liittyi Pythagoraan perustamaan koulukuntaan. Täällä Platonia miellytti tutkimisen vapaus ja sen harjoittajien vaatimattomat elämäntavat.
Platon kävi myös Juudeassa. Kenties hän piipahti myös Gangesin rannoilla tutustumassa hindujen mystiseen mietiskelyyn.
Vuonna 387 eaa. Platon palasi Ateenaan nelikymppisenä. Hän oli jo kypsynyt oppineeksi ja taiteilijaksi, filosofiksi ja runoilijaksi.
Ilmaisuvälineekseen Platon loi dialogin, vuoropuhelun, filosofian ja runouden, tieteen ja taiteen sekoituksen.
Dialogia lukiessa ei aina tiedä, mikä vuoropuhelun henkilö lausuu Platonin omia ajatuksia. Onko ne ymmärrettävä sananmukaisesti vai vertauskuvallisesti? Laskeeko kirjoittaja leikkiä vai puhuuko vakavasti? Pilailu, ironia ja myytit sekoittuvat poreilevaan sanojen ja ajatusten tulvaan.
Sivistymisen esteenä ei kuitenkaan ole lukemisen tai sivistyksen puute vaan ahneus ja ylellisyys. Ihmiset eivät tyydy yksinkertaiseen elämään. He tahtovat yhä saada lisää, ovat kunnianhimoisia, kilpailevat keskenään ja kadehtivat toisiaan.
He kyllästyvät pian siihen, mitä heillä on, ja himoitsevat yleensä sitä, mikä kuuluu toiselle.
Ristiriitaisuuksien vuoksi eri ryhmät tunkeutuvat toistensa alueille, kilpailevat toistensa kanssa maaperän antimista ja ajautuvat sotaan keskenään.
Kauppa- ja rahatalous saavat aikaan uusia luokkajakoja. Jokaisessa tavallisessa kaupungissa on vähintään kaksi kaupunkia: toinen köyhien, toinen rikkaiden kaupunki. Lisäksi jokaisessa kaupungissa on vielä hyvin monta eri ”kaupunkia”.
Pyyteen on oltava tiedon ohjauksen alaisena. Hunajannälkäistä rahvasta huijaavat mairittelevaa kieltä käyttävät poliitikot.
Siksi Platonin mielestä on järjetöntä, että valtion virkamiesten valinta jätetään rahvaan oikuista ja herkkäuskoisuudesta riippuvaksi.
uutiskirje 
