Turkulaisen nukketeatteriryhmän Kuuman Ankanpoikasen uuden, aikuisille suunnatun esityksen aihe on kutkuttava. Millaista nukketeatteria syntyy Urho Kekkosesta?
Jos odottaa ehyttä kertomusta entisen presidentin elämästä tai tulkintaa hänen aikansa politiikasta, saattaa joutua pettymään. Kekkonen Kekkonen Kekkonen -esityksessä Kekkonen on pikemminkin väline, jonka kautta pureudutaan syvempiin teemoihin: valtaan, muistiin ja niiden menettämiseen. Historiallisen Kekkosen sijaan rakennuspalikoina toimivat osaksi populaarikulttuurista kuvastoa muuttuneet Kekkos-kliseet.
Esityspaikkana on Turun keskustassa jokirannan tuntumassa sijaitseva Fortuna-kortteli, jonka eri rakennuksissa ja huoneissa katsojia kierrätetään. Tarinallisempien kohtausten ohella saamme kosketella Kekkosen kaljua, istua tyynyillä paperisilpun keskellä ja kuunnella puhallinkvartetin melankolista soittoa pihalla ulkotulien loimussa.
Monitasoisen ja usein riemastuttavan hauskan esityksen keskiössä vuorottelee kaksi huolella rakennettua Kekkos-nukkea, joita liikuttaa useampi nukettaja yhdessä.
Toinen hahmo on luonnollisen kokoinen, liikuttavan kömpelö vanha mies, jonka hajanaisten muistikuvien kautta liu’utaan menneisyyden vallantäyteisiin päiviin. Niissä seikkailee ketterä pikku-Kekkonen, joka kiipeää palmuun Tunisiassa, ui meressä Havaijilla, kalastaa, hyppää korkeutta, hiihtää Lapissa ja voittaa jo poikasena kilpailut kusisuihkun pituudesta.
Antti-Juhani Mannisen ja Merja Pöyhösen ohjauksessa – molemmat nähdään myös lavalla – ja ryhmän muiden näyttelijöiden käsittelyssä Kekkoset ja muut nuket muuttuvat eläviksi ja inhimillisiksi olennoiksi. Esityksessä on myös paljon varsin oivaltavaa symboliikkaa. Asioita jätetään selittämättä, mutta tarjotaan kuitenkin sopivasti johtolankoja oman tulkinnan pohjalle.
Huippuhetkien ohella lähes kaksituntiseen esitykseen mahtuu myös tyhjäkäyntiä ja huonommin motivoituja kohtauksia. Olisi ollut hyvä jo esittelytekstissä tähdentää, että osa esityksestä tapahtuu ulkona kylmässä. Ainoastaan lihansyöjille suunnattu voileipätarjoilu esityksen loppupuolella ei ainakaan kasvissyöjän näkökulmasta varsinaisesti kohottanut tunnelmaa.
Parasta tässä nykynukketeatteriesityksessä ovat jälleen kerran itse nuket ja niiden liikuttaminen, nuketus. Etenkin loppukohtaus on huikea.
Lavalle löntystelee suuri, lähes pelottavan aidon näköinen karhu, joka istahtaa saunomaan hajamielisen vanhan Kekkosen viereen. Verkkaisesti jutusteltuaan Mishka-karhu ottaa heikentyneen vanhuksen isälliseen syleilyyn ja laulaa surumielisen kauniin venäjänkielisen laulun. Kekkosen pää nojaa Mishka-karhun pehmeää olkaa vasten.
Sitten hoitaja kantaa Kekkosen pois. Yksinvaltiaan elkein hallinneesta presidentistä on tullut hoivattava, höpertynyt vanhus.
Kekkonen Kekkonen Kekkonen Fortuna-korttelissa Turussa 25.11., 26.11., 27.11., 7.12., 8.12., 9.12., 10.12. klo 19. Liput 15/12€.
lehti 