Ei ole epäilystäkään siitä, mitä Katja Krohn kirjoittamallaan ja ohjaamallaan näytelmällä Pikkujättiläinen on sanomassa.
Maailma pakahtuu nykymenolla, pieni ihminen sen mukana. Elämme länsimaissa maailmassa, jossa kuka tahansa meistä voi joutua ylitsekäymättömien tilanteiden eteen, tilanteisiin, jotka eivät loppujen lopuksi ole kenenkään hallittavissa. Näin voi käydä meistä kenelle tahansa.
Tätä voi tapahtua maailman tulevaisuuden kannalta ratkaisevissa asioissa ja näin voi tapahtua jokaisen kotona.
Katja Krohn nitoo näytelmässään nämä ääritasot yhteen silmät aukaisevalla tavalla. Hän osoittaa miten suuri voi olla pientä, ja miten pieni voi olla suurta.
Toisaalla joutuu huipputiedenainen taistelemaan geenitutkimuksensa eettisyyden kanssa. Hän tekee tieteentekijän intohimolla tutkimustyötään ja löytää bioenergian tuotannon kannalta merkittäviä tutkimustuloksia. Ristiriitatilanne syntyy, kun bisnesvalta haluaa ryhtyä hyödyntämään tutkimustuloksia hänen mielestään liian varhain.
Toisaalla on tilanne perheessä. Murrosikäinen poika turhautuu vähän kaikkeen, osin äidin poissaolon johdosta, mutta ajautuu tekemisiin ympäristöliikkeen aktiivien kanssa. Ristiriita tälläkin tasolla on väistämätön. Poika päätyy vastustamaan juuri sellaista toimintaa, jota hänen äitinsä tutkimustyö edistää.
Äidille tämä selviää aivan liian myöhään. Voi sanoa, että kyseessä on tyyppiesimerkki. Kauas niin hyvin näkevältä ihmiseltä jää näkemättä lähelle.
Krohn päätyy silmienavausyrityksessään lohduttomuuteen. Hyvää tarkoittanut tiedenainen menettää työnsä ja hänen tutkimustensa tuloksia aletaan hyödyntää vastoin hänen tahtoaan. Krohnin yhteenvedonomaiseksi kirjoittama loppukohtaus kertoo dramaattisuudessaan, että tuo on vähän verrattuna siihen, mitä muuta hän menettää.
Wanda Dubiel on saanut esitettäväkseen todella vaativan roolin huipputieteentekijänä. Kohtaukset ja tunnetilat vaihtuvat tuhkatiheään. Jännitystä tihkuvan käsikirjoituksen ja erityisesti Dubielin suorituksen ansiota on se, että katsoja pystyy ne sisäistämään.
Parasta Dubielin loistavassa suorituksessa on todentuntuisuus, jota tällainen draama vaatii. Juuri hänen omaksumallaan tavalla elää ja toimii intohimon – tässä tapauksessa intohimon työhön – valtaama ihminen.
Suomen Kansallisteatteri: Pikkujättiläinen.Käsikirjoitus ja ohjaus Katja Krohn, lavastus Teppo Järvinen, puvut Riitta Anttonen-Palo, valosuunnittelu Kare Markkola, äänisuunnittelu Esa Mattila.Rooleissa Wanda Dubiel, Lotta Lindroos, Samuli Niittymäki, Karoliina Niskanen (TeaK), Tuomas Rinta-Panttila, Antti Pääkkönen, Jukka-Pekka Palo sekä Joel Bonsdorff/Lauri Karo/Leo Pärnänen.
lehti 