Kalle Kniivilä oli aloittanut Kansan Uutisten Moskovan kirjeenvaihtajan pestinsä kevättalvella 1991.Leningradissa venäjän kieltä opiskellut nuori toimittaja pääsi todistamaan lopun aikoja.
– Kävi yhä epäselvemmäksi kuka asioista oikeastaan päättää, Kniivilä kuvailee nyt.
Parin kuukauden ajan Kremlin lipputangoissa liehuivat rinnakkain Neuvostoliiton punalippu ja Venäjän valko-sini-punainen trikolori.
Neuvostoliitto hävisi pala palata, mutta ympärillä oleva konkreettinen maailma pysyi samanlaisena.
– Venäjän neuvostotasavallan merkitys kasvoi ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin alkoi tulla esille todellisena vallanpitäjänä.
Kalle Kniivilän mielestä Neuvostoliitto ei enää 1980–90-luvulla olisi ollut pelastettavissa.
– Kohtalokkaat virheet oli tehty vuosikymmeniä aikaisemmin ja vuosikymmenien kuluessa. Suunnitelmatalous ei toiminut.
Se, että neuvostojärjestelmä oli hajoamassa, näkyi Kalle Kniivilän mukaan jonkinlaisena kaaoksena.
Liikenne takkuili ja harva jaksoi enää välittää onko vallassa Gorbatšov, Jeltsin vai joku muu, kunhan kaupassa vain olisi ruokaa.
– Mikään ei tuntunut toimivan, kaupat olivat tyhjiä. Kyllä se oli selkeä merkki siitä, ettei neuvostojärjestelmällä ollut enää olemassaolon edellytyksiä. Kaikelta, mihin se oli perustunut, oli vedetty matto alta.
Hävisi pala palalta
Neuvostoliitto lakkasi virallisesti olemasta 25. joulukuuta 1991. Kalle Kniivilä oli tuolloin Suomessa joululomalla, mutta palasi uudeksi vuodeksi Moskovaan.
– Silloin Neuvostoliittoa ei enää ollut, mutta punaisen lipun häviäminen Kremlin lipputangosta oli ainoa näkyvä muutos.
Kniivilä sanoo elämän olleen yllättävän normaalia.
– Neuvostoliitto hävisi pala palata, mutta ympärillä oleva konkreettinen maailma pysyi samanlaisena. Metro oli samanlainen ja ruokakaupassa haisi yhtä pahalta.
Se suuri ja mahtava muutos näkyi enemmänkin televisioruudussa ja lehtien sivuilla. Sensuurin heiketessä koitti ”informaatioräjähdys”, kun vapaita sanomalehtiä alkoi ilmestyä ja vapaa radiokanava toimia.
– Siinä oli ihan helisemässä, kun nuori ja kokematon toimittaja yritti pysyä kärryillä, mitä oikein tapahtuu ja mikä on olennaista.
Huomion kiinnittyessä juonittelujen yksityiskohtiin ja pieniin yksittäisiin tapahtumiin, ei Kniivilän mukaan kaiken keskellä oikeastaan nähnyt suurempaa kuvaa; sitä mitä oli tapahtumassa.
– Sen ymmärtää ihan toisella tavalla nyt.
Neuvostoliiton perintö näkyy Kniivilän mielestä hyvin voimakkaasti tämän päivän Venäjällä.
– Ei tarvitse kuin katsoa Yhtenäisen Venäjän puoluekokousta. Siellä on uutta tekniikkaa käytössä ja hienot kulissit, mutta rituaali on ihan sama kuin neuvostoaikaan.
Laajemmin Kalle Kniivilän ajatuksia Neuvostoliiton katoamisesta on luettavissa 23.12. ilmestyneestä Viikkolehden joulunumerosta.
uutiskirje 
