– On coolia harrastaa teatteria. Pojat ovat murtaneet todella paljon ennakkoluuloja poikien teatterin tekemiseen, sanoo tiettävästi Suomen ainoan vain pojille tarkoitetun teatteriryhmän saavutuksista teatteriryhmän ohjaaja Katariina Kinnunen, 49.
Suomen Paras Poikateatteri on yksi Työväen Näyttämöpäivillä tänä vuonna esiintyvistä ryhmistä.
– Ennen, ja monesti vielä nytkin, teatteria harrastavia poikia on pidetty omituisina. Nyt pojat ovat todella suosittuja myös nuorten, ja eritoten tyttöjen, keskuudessa.
Kinnunen toivoo, että teatterin tekeminen myös sekaryhmissä innostaa jatkossa poikia yhä enemmän. Sekaryhmien ”ongelma” on nimenomaan se, että tyttöjä on paljon enemmän.
– Ehkä poikien vähäisyys johtuu siitä, että on se stereotyyppinen ajattelu, että pojat harrastavat urheilua ja tytöt teatteria, sanoo Aleksi Jalonen, yksi näyttelijöistä.
Tässä asiassa Poikateatteri pyrkii yhdistämään asioita, ja tekemään teatterista fyysistä. Sen huomaa harjoituksissakin, joissa liikettä on paljon, ja uroiden äänet kuuluvat karjuntana, murinana ja älämölönä.
Itse kirjoitettu Pirstaleita
Poikateatteri esittää Näyttämöpäivillä esityksen Pirstaleita. Sitä ryhmä alkoi työstää lukion syylukukaudella 2010. Poikateatteri on nykyisin Mikkelin lukion ryhmä.
– Lupasin pojille, että viime kesänä olisi ollut tämän näytelmän hautajaiset, sanoo Katariina Kinnunen.
No, valinta Näyttämöpäiville muutti suunnitelmat, mutta nyt tilanne on se, että teatteriviikonlopun jälkeen ei näytelmää todennäköisesti enää lämmitetä. Pojat haluavat tehdä uusia projekteja.
Pirstaleita on kouluparodia, jossa on syvällinen puolensakin. Näytelmä kertoo nuorista, jotka piiloutuvat roolien taakse, ja lopulta paljastavat todellisen luonteensakin.
Näytelmä on poikien käsikirjoittama.
Mutta vaikka nuoret saavat itse päättää, mitä tehdään, Katariina Kinnunen antaa raamit heti alussa, niin Poikateatterissa kuin lukion ilmaisutaidon ryhmissäkin.
– Teen selväksi, että pelkkää viihdettä ei tehdä. Esityksessä pitää olla sisältöä. Populaarikulttuuria tulee joka tuutista ja nuoret kuluttavat sitä muutenkin ihan riittävästi.
– Konstit on monet eli esitys voi olla vaikka farssi, mutta sillä pitää olla sanottavaa. Ja sen on oltava moniääninen, jotta erilaiset näkökulmat pääsevät esiin.
Pirstaleita-näytelmän kaksi Näyttämöpäivien esitystä myytiin loppuun parissakymmenessä minuutissa. Sen jälkeen järjestäjät rakensivat lisäpaikkoja katsomoon.
Eettisesti pitää olla tarkka
Katariina Kinnusen ryhmissä pelataan tunteilla ja ajatuksilla, nuoret saavat ilmaista itseään sataprosenttisesti. Kinnunen osallistuu itse harjoituksiin, nauttii, nauraa ja itkee, könyää lattialla; nuorten kanssa.
– Ei näissä ole mitään järkeviä juttuja. Saa olla ihan tyhjä pää. Keksitte vain jotakin ja alatte toistaa sitä hahmoa, kuuluu Kinnusen ääni pienessä koulun salissa, kun tehdään harjoitteita.
– Pitää olla hirmu tarkkana itse, ettei ole autoritäärinen. Muuten syntyy vain ohjaajan näköinen juttu, jossa nuoret on laitettu lavalle marioneteiksi.
– Voisinhan minä heidät pakottaa (tekemään kaikkea mitä ohjaaja haluaa), mutta pitää olla eettisesti tarkka, ettei nuoria käytä sillä tavoin hyväkseen.
Poikateatterista kerrottiin laajemmin perjantaina 27.1. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
lehti 