Vapauden perunoita
Kun Ranska keväällä 2003 kieltäytyi tukemasta YK:ssa hyökkäystä Irakiin, Yhdysvalloissa raivostuttiin. Kolumnistit nimittelivät ranskalaisia ”juustoa syöviksi antautuja-apinoiksi” ja kongressin ruokalassa vaihdettiin ranskalaisten perunoiden nimi ”vapauden perunoiksi”.
Syksyn 2004 vaaleissa jatkokautta hakeneen George W. Bushin vastaehdokas oli demokraattien John Kerry, joka osaa ranskaa. Bushin kampanja leimasi Kerryn ”ranskalaisten ehdokkaaksi”. Lopulta Kerryn kampanjan täytyi pyytää, ettei Kerryn kaukainen ranskalainen sukulainen näyttäytyisi julkisuudessa. Kerry itse vakuutti pitävänsä enemmän amerikkalaisesta pullovedestä kuin Evianista.
Vuoden 2008 kampanjassa Mitt Romney iski eurooppalaisuudella sekä Barack Obamaa että Hillary Clintonia.
Eurooppalaiset ovat moraalisesti rappeutuneita luusereita.
Yhdysvaltain ulkopolitiikan painopiste on siirtymässä Tyynellemerelle. Mutta jos republikaanien esivaalitaistelusta voi jotain päätellä, on vanha Eurooppa yhä tärkeä.
Ehdokasehdokkaat kisaavat siitä, kuka tyrmäävimmin osaa leimata Euroopan varoittavaksi esimerkiksi, taantuvaksi luuseriksi.
Ja me, jotka elämme täällä kokoomuksen veljespuolueiden johtamassa Euroopassa, emme ehkä ole huomanneetkaan, että Eurooppa on ”sosialistinen”.
Elitistiset arkajalat
Eurooppa-kortilla on Yhdysvalloissa pitkät perinteet. Amerikan mytologiassa Yhdysvallat on Euroopan jähmettyneisyyttä paenneiden siirtolaisten luoma mahdollisuuksien maa.
Koska siirtolaisuuden huippuaikoina useimmat Euroopan maat olivat vielä monarkioita, on eurooppalaisuudella Yhdysvalloissa yhä elitistisyyden ja vähäisen sosiaalisen liikkuvuuden leima. Viis siitä, että tutkimusten mukaan tämä pätee nykyään enemmän Yhdysvaltoihin kuin Eurooppaan.
Eurooppaan liitetään myös käsitys isänmaallisuuden puutteesta ja arkuudesta. Mitä se on: amerikkalaisten mielestä eurooppalaiset ovat nirsoja puolustusmenoissa ja arkoja käyttämään asevoimaa. Kun Yhdysvalloissa on tapana ensin ampua ja sitten vasta kysyä, tehdään Euroopassa joskus toisinkin päin.
Kolmas eurooppalaisten pahe on moraalinen rappio. Mitä se on: se on perheinstituution rapautumista, homojen hyysäämistä, uskonnon halveksumista, syrjähyppyjä, abortteja ja pornoa.
Tämä kulttuurisen ristiriidan teema on noussut sitä tärkeämmäksi, mitä enemmän uskonnollinen oikeisto ja Teekutsuliike ovat kasvattaneet painoarvoaan republikaanien kuninkaantekijöinä.
Sosialistinen Eurooppa
Nyt Eurooppa on saanut vielä uuden synnin niskoilleen. Se on eurokriisi, joka uhkaa viedä Yhdysvallatkin kadotuksen syövereihin. Viis siitä, että maailman taloustaantuma alkoi Yhdysvaltain subprime-kriisistä jo vuotta ennen eurokriisin ensimmäisiä oireita.
Tämä teema kelpaa myös presidentti Barack Obamalle. Eurooppalaisten jahkailu on uhka koko maailmantaloudelle, sanoo presidentti. On siis toinenkin syyllinen Yhdysvaltain talousongelmiin valuuttaansa aliarvostavan Kiinan rinnalla.
Mutta etupäässä Obama on Eurooppa-mätkinnässä altavastaajana. New Hampshiren esivaalien voitonpuheessaan republikaanikilvan kärjessä oleva Mitt Romney niputti peräti kolmasti Obaman ja Euroopan yhteen.
Romneyn mukaan Obama hakee ”innoituksensa Euroopan pääkaupungeista” toisin kuin republikaanit, jotka etsivät sitä ”Amerikan kaupungeista ja kylistä”.
Ehdokaskilvan kakkonen, Newt Gingrich sanoo Obaman olevan ”eurooppalainen sosialisti”. Romney menee jo niin hienoihin erittelyihin, että sitä voi olla rivirepublikaanin vaikea ymmärtää: hänen mukaansa Obamalla on ”eurooppalainen sosialidemokraattinen visio”.
Luokkataistelija Obama
Asiallisena ehdokkaana esiintyvä Romney väittää, että Yhdysvaltain bruttokansantuote on puolitoistakertainen Eurooppaan verrattuna. ”En usko, että Eurooppa toimii Euroopassa. Tiedän, ettei se toimi täällä”, sanoo Romney.
Eurooppa tarkoittaa republikaaneille korkeita veroja ja holhousvaltiota. Holhousvaltio on koodinimi sosiaaliturvalle.
Obama on syyllistynyt eurooppalaisuuteen erityisesti uudistaessaan terveydenhoitoa. Republikaanien julisteissa pelottava kirurgiasuinen Obama antaa ”Obamacarea”.
Kun Obama puheessaan tammikuussa kosiskeli demokraattien vasemmistosiipeä ja puhui eriarvoisuudesta sekä rikkaiden verottamisesta, päästi hän republikaanien mukaan valloilleen ”epäamerikkalaisen luokkataistelun”.
Äärikonservatiivi Rick Santorum on sanonut, että ”jos haluatte nähdä miltä Yhdysvallat näyttää Obaman kauden jälkeen, katsokaa Kreikkaa”. Välillä Santorum on korvannut Kreikan Portugalilla, Italialla, Irlannilla tai Ranskalla.
Valtion minimaalista roolia ajava Ron Paul vaatii, että Yhdysvallat vetää joukkonsa Euroopasta, jotta Yhdysvallat ei subventoisi ”sosialistista Saksaa”.
Ranskalaisen näköinen
Eurooppaa käy lyömäaseeksi myös republikaanien sisäisessä taistossa. Erityisesti uhrina on Romney, joka onnettomuudekseen puhuu sujuvaa ranskaa. Sitä hän oppi toimiessaan 1960-luvulla mormonien lähetyssaarnaajana Ranskassa.
Kaiken lisäksi jotkut vihjailevat, että Romney näyttääkin ranskalaiselta.
Kun Gingrich sanoo, että ”Yhdysvaltain eliittejä ohjaa Euroopan eliittien matkiminen”, on osoite Obaman lisäksi Romney. Kilpailijat iskevät Romneyn upporikkauteen – puolueessa, joka on aina alentamassa varakkaiden veroja.
Mutta huhujen mukaan myös Gingrich saattaa osata ainakin jonkun verran ranskaa…
MSNBC-kanavalla eräs toimittaja analysoi, että Euroopan lyöminen on tehokas taktiikka, koska ”lomillaan amerikkalaiset ovat huomanneet, että ranskalaiset ovat töykeitä ja Venetsia haisee”.
Vapauden perunoita
Kun Ranska keväällä 2003 kieltäytyi tukemasta YK:ssa hyökkäystä Irakiin, Yhdysvalloissa raivostuttiin. Kolumnistit nimittelivät ranskalaisia ”juustoa syöviksi antautuja-apinoiksi” ja kongressin ruokalassa vaihdettiin ranskalaisten perunoiden nimi ”vapauden perunoiksi”.
Syksyn 2004 vaaleissa jatkokautta hakeneen George W. Bushin vastaehdokas oli demokraattien John Kerry, joka osaa ranskaa. Bushin kampanja leimasi Kerryn ”ranskalaisten ehdokkaaksi”. Lopulta Kerryn kampanjan täytyi pyytää, ettei Kerryn kaukainen ranskalainen sukulainen näyttäytyisi julkisuudessa. Kerry itse vakuutti pitävänsä enemmän amerikkalaisesta pullovedestä kuin Evianista.
Vuoden 2008 kampanjassa Mitt Romney iski eurooppalaisuudella sekä Barack Obamaa että Hillary Clintonia.
Eurooppalaiset ovat moraalisesti rappeutuneita luusereita.