Helmikuun 8. päivä 2012 jää historiaan monelle mustana keskiviikkona. Nokia lopettaa nopealla aikataululla yli tuhat työpaikkaa. Puolustusvoimien suuri uudistus vie yli 2 200 työpaikkaa.
Samalle päivälle osui tai osutettiin sellaisia kovia päätöksiä, jotka välittömästi vaikuttavat tuhansien ihmisten elämään. Näitä päätöksiä oli tosin jo osattu odottaa. Kun ratkaisut sitten lopulta konkretisoituvat, niin aina ne kuitenkin kouraisevat syvältä.
Ennen muuta Salon seudulla eletään synkissä tunnelmissa. Puhelinjätti Nokia ilmoitti, että se ei enää tarvitse tuhannen ihmisen työpanosta. Pienelle paikkakunnalle se on raju isku. Nokia perustelee päätöksiään alan rakennemuutoksella, jonka myötä työpaikat siirtyvät halvempiin maihin, lähinnä Aasiaan.
Yksi aikakausi on päättymässä.
Yksi aikakausi on päättymässä. Nokian päätös on samalla kuolinisku matkapuhelinten kokoonpanolle Suomessa. Tänne jää lähinnä tuotekehittelyä. Jouduttaako päätös myös Nokian pääkonttorin muuttoa Suomesta? Jos tällainen päätös jossain muhii, niin tuskin siitäkään etukäteen kerrotaan.
Vähintä mitä Nokia nyt voi tehdä on huolehtia hyvin – Saksan Bohumin tapaan – uskollisista työntekijöistään, jotka se nyt heittää tarpeettomina pellolle.
Puolustusvoimauudistus vie työpaikan yli 2 200 armeijan palkolliselta. Yli tuhatta ihmistä uhkaa irtisanominen. Armeijan uudistamista on valmisteltu jo pitkään. Puolustusvoimat on ollut tässä itse aktiivinen. Viime kevään hallitusohjelman säästökirjaukset vain tekivät ratkaisuista aiottua kovempia, vaikka ovatkin hyvin linjassa jo työn alla olleen uudistuksen kanssa.
Nyt syntyneessä ratkaisussa hallitus onkin kuunnellut Puolustusvoimien edustajia. Nämä ovat hakeneet sellaisia säästöjä, joilla olisi mahdollisimman vähän haittaa armeijan päätoiminnoille. Varuskuntien lakkauttaminen ja uudelleen organisointi on vain yksi, vaikkakin varsin merkittävä, osa laajaa kokonaisuutta.
Armeijan saneeraus kohdistuu myös henkilöstöön. Varuskuntien lakkauttamisen myötä siviilihenkilöstön lisäksi – historiallista kyllä – sotilaitakin joudutaan irtisanomaan.
Varuskunnilla on kiistämättä ollut monin paikoin suuri merkitys alueellisesti työpaikkojen tarjoajina. Aluepoliittiset syyt eivät kuitenkaan voi olla lähtökohtana silloin, kuin strategisesti vaikuttavia päätöksiä tehdään. Oppositionkaan ei nyt kannattaisi tehdä puolustusvoimien uudistamisesta itselleen poliittista asetta, vai haluaako se perussuomalaisten johtamana asettua nyt puolustusvoimia vastaan?