Viimeinen sana
On usein sanottu, että SDP on toteuttanut vuonna 1903 hyväksytyn Forssan ohjelman, SDP saa mennä. Jos näin on, on nyt valtansa kukkuloilla patsasteleva kokoomus paradoksaalisesti suuren ja pitkän alamäen reunalla.
Vuonna 1987 vakituiseksi hallituspuolueeksi päässyt kokoomus on toteuttanut tärkeimmät hankkeensa: kansalaisten vähintään kahtiajaon menestyviin ja pudonneisiin, mittaamattoman laajan työvoimareservin talouselämän tarpeisiin, kansanvallan alistamisen pääomapiirien (mikä hieno, unohdettu sana) käsikassaraksi sekä ihmisten perustarpeiden myymisen ylikansallisten yhtiöitten rahastettavaksi.
Vain yksi kokoomuksen pitkäaikaisista tavoitteista on odottanut toteutumistaan. Suomeen ei ole saatu kuningasta, vaikka puolue sitä vimmatusti ajoi vuonna 1918, koska demokratia oli jo silloin niin last season.
Valtaistuimelle nousee nyt Sauli Väinämö.
Ei odota enää. Kuningas Sauli ensimmäinen ja kuningatar Jenni täydentävät vajaan kolmen viikon kuluttua kokoomuksen pitkän aikavälin tavoiteohjelman. Sitten käy niin kuin demareille. Aletaan paistatella menneitten saavutusten loisteessa, juovutaan omasta vallasta ja aletaan sormi vielä enemmän pystyssä kertoa kansalle, mitä sille kuuluu.
Politiikan aaltoliikkeessä keskusta oli Suomen suurin 20 vuotta sitten ja kokoomus sekä aatteellisen että taloudellisen konkurssin partaalla. 20 vuoden kuluttua kokoomuksen sijaan voitonmerkkejä heiluttaa taas joku toinen puolue.
Suomen ensimmäisen kuningasparin myötä presidentinvaalien suurin voittajakaan ei ole kokoomus, vaan molemmat iltapäivälehdet. Vihdoinkin luvassa on kotimaista glamouria. Väännä nyt lööppiä – anteeksi vaan – ronskin työläismuijan oloisesta Tarja Halosesta ja siitä hajamielisestä professorista. Halonen on vielä koko ajan puhunut vaikeita jostain globalisaatiosta.
Jenni, Sauli ja Lennu-koira ovat vähän toista. Millaisia kenkiä presidentin puoliso käyttää? Entä muu pukeutuminen? Onko kampaus hyvä? Millaisen roolin maan äiti ottaa? Pääseekö presidentti rullaluistelemaan Mäntyniemessä? Kiinnostavia kysymyksiä riittää.
Ja sekin vasurien ja muiden ituhippien aina vaikertama syrjäytyminen muuttuu jollain lailla mediaseksikkäämmäksi, kun itse Sauli on siitä niin huolissaan. Kuningas Saulikin puhuu koukeroisesti ja vaikeasti, mutta se on ihan eri juttu, koska kokoomuksessa on tyyliä, hyvin pukeutuvia ihmisiä ja käsisuudelmia.
9. lokakuuta 1918 eduskunta valitsi yksimielisesti Suomen kuninkaaksi Hessenin prinssin Friedrich Karlin. Yksimielisesti siksi, että tasavaltalaiset boikotoivat istuntoa. Kuninkaan piti hallitseman nimellä Väinö I. Joku kohtalonyhteys tässä täytyy olla, että valtaistuimelle nousee nyt Sauli Väinämö.
Niinistön pariskunnan kuninkaallinen valovoima on niin suuri, että se saa ihmeitä aikaan jo Tarjan Tylsässä Tasavallassa.
Vain sattumalta Nokia ilmoittaa jättipotkuista Salossa heti presidentinvaalien jälkeen, ei niitä ennen. Vain sattumalta kokoomuslainen kuntaministeri julkistaa kuntien teurastusohjelman heti presidentinvaalien jälkeen, ei niitä ennen. Vain sattumalta kokoomuksen innokas apupoika julkistaa varuskuntien ja parin tuhannen työpaikan lakkautukset heti presidentinvaalien jälkeen, ei niitä ennen.
Oli ihme, etteivät nämä asiat valmistuneet julkistettaviksi viime viikolla.
uutiskirje 