Verrattaessa Martin Heideggerin (1889–1976) ja Hannah Arendtin (1906–75) filosofisia pääteoksia Oleminen ja aika sekä Vita activa, on vaikea uskoa, että kyseessä on opettaja ja oppilas saatikka, että filosofien välillä roihusi rakkaus 50 vuotta.
Tampereen Työväen Teatterissa esitettävä Hannah ja rakkaus todistaa kuitenkin oletuksen oikeaksi.
Arendtin osallistuessa 18-vuotiaana 1924 Freiburgin yliopistossa Heideggerin luennoille, rakkauden kavala mato luikahti välittömästi heidän välilleen.
Heidegger oli jo 35-vuotias, tiukkapipoisen Elfriden kanssa naimisissa oleva kahden pojan isä. Vuonna 1927 ilmestyneellä väitöskirjallaan Oleminen ja aika Heidegger löi itsensä kansainväliseen kuuluisuuteen.
Heidegger liittyi 1933 natsipuolueeseen. Hänen rakastettunsa Hannah, Heideggerin sanoin juutalainen ”pikku-jude,” pakeni samana vuonna Ranskaan ja 1941 Yhdysvaltoihin, jossa hänestä tuli 1959 Princetonin yliopiston ensimmäinen naisprofessori. Princetonissa oli työskennellyt myös Albert Einstein.
Rationalismi lokeroi
Rationalismi perustuu lokerointiin, joka muuttaa elämän eräänlaiseksi varastoksi, jonka hyllyille eri asiat laitetaan odottamaan tulevaa käyttöä. Mikäli asioille ei löydy käyttöä sopivan ajan kuluessa, ne kärrätään kaatopaikalle, unohduksen tunkiolle.
Heidegger käytti tästä termiä kehystäminen. Ajattelu ja asioiden tunnistaminen tapahtuu lokeroimisen, rajaamisen ja kehystämisen, nykytermein tuotteistamisen avulla.
Hyötykäyttöä vailla olevat asiat herättävät ahdistusta ja epäluuloa. Asioiden on edettävä, meidän on oltava jossakin, menossa jonnekin ja saavuttamassa jotakin.
Asioilla on oltava tuotenimi, määritelmä, tapauksilla syynsä, mielipiteillä ja väitteillä näkökulma, otsikoiden on kerrottava oleellinen, tavoitteilla on oltava painopisteensä. Organisoimattomat asiat ovat arvottomia.
Kapina ihmisenä olemassaoloa vastaan
Arendt puolestaan tutki totalitarismia, poliittisen toiminnan ja politiikan käsitteitä sekä niiden aatehistoriallisia juuria.
Hänen mukaansa Hitlerin ja Stalinin hirmuvalta oli uudenlaista totalitarismia, joka perustui alistettujen aktiiviseen osallistumiseen.
Ihmisenä olemisen ehtoja Arendt hahmottelee 1958 ilmestyneessä pääteoksessaan Vita activa (Vastapaino).
Arendtin mukaan modernia teollisuusyhteiskunnan ihmistä riivaa kapina ihmisenä olemassaoloa vastaan sellaisena kuin se on annettu eli tyhjästä tulleena ilmaisena lahjana.
Ihminen haluaisi vaihtaa tuon lahjan johonkin itse tekemäänsä. Tässä haaveessa paeta ihmisenä olemisen ehtoja Arendt hipaisee Heideggerin esittämää teknologia-kritiikkiä.
Sen mukaan teknologia komentelee ihmisiä organisoimaan, ohjaa esineellistämiseen, hyödyntämiseen ja tehokkuuteen.
Teknologia vastustaa taiteen elämänasennetta korostamalla maailmaa ja ihmisiä pelkkinä hyödynnettävinä reserveinä ja raaka-aineina.
Kieli on Heideggerin mukaan teknologian ja kehystämisen vastakohta, näkymättömyydestä esiin nostamista. Kielen tehtävä on sanoa maailma uudelleen ja tuoda näkyviin se, mitä ei ole vielä nähty.
Kahden kulttuurin jännitteet
Nigel Rodgers & Mel Thompson kysyvät kirjassa Huonosti käyttäytyvät filosofit oliko Heidegger pohjimmiltaan vilpittömästi asialleen omistautunut intellektuelli vai maajussi, junkkeri, joka kaipasi yksinkertaista maalaiselämää bratwursteineen ja nahkahousuineen?
Kenties maalaisuus sai hänet jopa näkemään juutalaiset epäilyttävinä tyyppiesimerkkeinä kosmopoliiteista ja intellektuelleista.
Hienostuneisuus oli hänestä niin kiinnostavaa, että hän viehättyi juuri siksi Arendtiin, joka oli äärimmäinen vastakohta Heideggerin perin juurin germaaniselle Elfride-vaimolle.
Historian vaaka on kallistunut melko vakuuttavasti siihen suuntaan, että Arendtin puheenvuorot poliittisesta filosofiasta ovat kestävämmällä pohjalla kuin Heideggerin natsiaikoinaan uhoamat käsitteet ”kansa,” ”tehtävä,” ”kohtalo,” ”tahto” ja ”veren sekä ”maan voimat.”
Ajoittain nämä kahden kulttuurin väliset jännitteet avautuvat TTT:n näytelmässä traagisesti. Seela Sella ikääntyneenä, sairaana Arendtina, Elene Leeve nuorena Hannahina ja heidän välissään sukkuloiva Matti Onnismaa Heideggerina onnistuvat luomaan hillityillä roolisuorituksillaan filosofisesti kestävän tunnelman.
Kasimir Balzarin kaksoisrooli Arendtin opiskelijaystävänä sekä salaperäisenä vanhan Arendtin haastattelijana luo näytelmän läpi kulkevan jännitteen, johon pätee Arendtin ajatus: Sydämellä on omat tiensä.
Israelilaisen Savyon Liebrechtin kirjoittama näytelmä valittiin vuoden 2009 näytelmäksi Israelissa. Sitä on esitetty myös Saksassa ja Ruotsissa.
Lahden ja Turun kaupunginteatterien, sekä Korjaamo Teatterin yhteistyönä tuotettu esitys tuo kiinnostavaa lisäväriä tamperelaiseen teatterielämään.
Tampereen Työväen Teatteri, Vanha päänäyttämö: Savyon Liebrecht: Hannah ja rakkaus. Suom. Kirsti Simonsuuri. Ohjaus: Taru Mäkelä. Rooleissa: Seela Sella, Elene Leeve, Matti Onnismaa ja Kasimir Baltzar. Tuotettu yhteistyössä Lahden ja Turun kaupunginteatterien ja Korjaamo Teatterin kanssa. Ensi-ilta 28.2.2012.
uutiskirje 
