Poliitikot ja eri järjestöjen johtajat ovat kilvan esittäneet näkemyksiään eläkeiän alarajasta. Kukaan ei kuitenkaan ole – ainakaan painokkaasti – puuttunut asian ytimeen. Ikärasismin poistaminen on ykkösasia, kun tätä ongelmaa ratkaistaan.
Vain lakia muuttamalla voidaan päästä jonkin asteiseen muutokseen. Ikärasismi on sanktioitava tuntuvalla tasolla rahallisessa mielessä. Yt-neuvottelujen osuessa kohdalle saa jokainen ikääntynyt pelätä työpaikkansa puolesta, koska potkujen antaminen ei maksa työnantajille juuri mitään. Eläkeputki on tosin jo melkein poistettu. Sinne ikäihmisiä kuitenkin pyritään ko. tilanteissa laittamaan, vaikka sitä ei enää virallisesti olekaan. Siinä on koko palkkio pitkästäkin työurasta.
Ikääntyvien ihmisten irtisanomissuojaa on parannettava siten, että 60 ikävuotta lähestyvää ei voi irtisanoa muuten kuin maksamalla irtisanomisajan palkkaa vanhuuseläkeiän alkamiseen saakka. Kysymykseen ei voi tulla irtisanomisajan pidennetty korvaus, koska se ei kartuta eläkettä.
Yleisesti puhutaan huoltosuhteesta tulevaisuudessa 20–30 vuoden kuluttua. Tästä ei kenelläkään ole kuin omaan mielipiteeseen perustuvia ennakkolaskelmia. Ennusteet väestökehityksestä ovat arveluttavia. Emme voi tarkasti tietää tulevien sukupolvien lisääntymisintoa, emmekä myöskään Suomeen muuttavien määrää. Todistettu on ainoastaan, että elämme nykyisin keskimääräisesti vanhemmiksi kuin vuosikymmenet sitten.
Enemmistö suurista ikäluokista on kuitenkin työllä raadettu melko loppuun, ikävä kyllä. Näin ollen emme voi olla täysin vakuuttuneita heidänkään pitkäikäisyydestä, vaikka lääketiede onkin kehittynyt tässäkin asiassa.
Tulevaisuuden huoltosuhde riippuu ainoastaan työllisyysasteesta. Siten on äärimmäisen tärkeää saada kaikille töitä. Tavalliset palkansaajat, etenkin raskasta työtä tekevä, tyrmäävät eläkeikärajan noston. Tämä on täysin oikeutettu ajatusmalli, jota itsekin voimakkaasti kannatan.
Nuoriin kohdistuva ikärasismi on tuomittava ankarasti aivan samoin kuin ikääntyneisiinkin. Sanktiojärjestelmän luominen ei liene mahdoton nuorten työllisyysasiassa. Tahtoa vain ei ole kuulunut kenenkään suusta. Ei riitä, että todetaan asian vain näin olevan. Tarvitaan käytännön toimia, ja pian.