”Naapurin Eijan ja minun makuusopet olivat vastakkain. Muistan vieläkin miten saatoimme tuntikaupalla maata iltaisin sängyssä korva seinässä ja jutella. Seinät Mäkelänkadun taloissa olivat hataria.”
”Kyllä meitä kundeja otti romukauppias pannuun. Ei pennin penniä antanut vaikka me raahasimme hänelle kilokaupalla rautatavaraa.”
Yleisötyöprojektissa Tarinoita Pitkänsillan kupeesta palataan Kaupunginteatterin näyttämöllä tämän ja huomisillan näytöksissä moniin muihinkin kuin näihin Riitta Tähtisen ja Osmo Tuorilan lapsuuden ajan muistumiin elämästä Kallion kaupunginosassa.
Ammattilaisesitysten lisäksi Kaupunginteatterin ohjelmassa on yleisötyötoiminta, jossa pyritään antamaan halukkaille mahdollisuus kurkistaa teatterin maailmaan ja tulla tekemään teatteria itsekin.
Tästä on myös kysymys myös Tarinoita Pitkänsillan kupeesta –projektissa, jonka toteuttamiseen juuri tänä vuonna oli innoittamassa kolminkertainen juhlavuosi: Helsingin juhliessa 200:tta vuottaan pääkaupunkina täyttävät Pitkäsilta ja Kallion kirkko 100 vuotta.
Kaupunginteatterin yleisötyövastaava Mirja Neuvonen esitteli viime syksynä ohjaaja Katja Kaulasen kanssa Kinaporin palvelukeskuksessa ajatusta projektista, johon koottaisiin Kallion seudulla asuneita ikäihmisiä kertomaan teatterin keinoin ajastaan lapsuuden Kalliossa.
Riitta Tähtinen ei ollut ainoa hankkeesta innostunut.
– Vastaanotto oli heti myönteinen ja Kinaporissa pantiin sana kiertämään, kertoo Kaulanen.
Lokakuussa koolla olikin vajaan parinkymmenen ikäihmisen ryhmä, kun muutama mieskin oli saatu yllytettyä mukaan.
– Ainoa kriteeri mukaantulolle projektiin oli kalliolaisuus. Ei kyselty teatteri- tai tanssitaitojen perään.
Ensimmäinen askel oli lähteä rakentamaan ryhmään yhteishenkeä, saada jokainen tuntemaan itsensä hyväksytyksi ryhmään. Siinä auttoi se, että joillakin oli aikaisempaa kokemusta ryhmässä esiintymisestä.
– Aloitus oli hyvin lempeä. Oli tärkeätä, että kaikki viihtyivät.
Muutaman perehdytyskokoontumisen jälkeen alkoi aineiston kerääminen. Sitä ei suinkaan saneltu ryhmälle. Se teki sen itse.
Kalliota kiertäen
Oleellisin sisältö esitykseen syntyi ryhmän jalkauduttua kahdesti katuvaellukselle ympäri Kalliota. Kukin vei muut vuorollaan itselleen tärkeään kohteeseen. Kuka kirjastoon, kuka lapsuudenkotinsa ikkunan alle, kuka lempileikkikalliolleen, kuka talolle, jonka portaikossa oli parhaat tossutanssit.
Joka kohteessa ryhmän jäsenet kertoivat muistoistaan vuosikymmenten varrelta. Ohjaaja videoi kaikki tarinat. Tuossa vaiheessa videolla taisi ahkerimmin esiintyä Osmo Tuorila. Hänellä kun oli koko ikänsä Kalliossa asuneena muistoja paikassa kuin paikassa.
Videomateriaali toimi pohjana lopulliselle esitykselle. Ryhmätyönä tehtiin improvisaatioita, joista ohjaaja kokosi ryhmäläisten toiveita kuunnellen kokonaisuuden – tanssia, kerrontaa, musiikkia.
Ikäihmiset korostavat 40 minuutin pituisessa esityksessä suvaitsevaisuutta, kiitollisuutta ja anteeksiantamista.
– Minä vastaan kokonaisuudesta, mutta kaikki tekstit ovat ryhmän jäseniltä. He ovat oikeastaan siis kaikki käsikirjoittajia ja minä olen tehnyt dramatisoinnin, kuvaa Katja Kaulanen. Koreografiasta on hänen kanssaan vastannut Annika Sarvela.
Sattuma vailla vertaa
Ryhmä harjoitteli kaksi kertaa viikossa. Tammikuussa mukaan tuli ryhmä tyttöjä Kallion Ilmaisutaiteen lukion ensimmäiseltä vuosikurssilta. He osoittautuvat Kaulasen mukaan hyvin esiintymiskykyisiksi.
– Hyvin nopeasti tuli selväksi mitä asioita he halusivat nostaa esitykseen omana osuutenaan. Se koostuu tanssista, musiikista ja runoista.
Neljännen polven sörkkäläinen Riitta Tähtinen asui Mäkelänkadulla samassa talossa 35 vuotta. Hän kertoo produktioon mukaan lähtemisen palauttaneen muistiin monta mielen hyväksi tekevää muistoa.
– Sattuma vailla vertaa on nyt se, että tuo Eija Turunen, jonka kanssa jutustelua ei seinä asuntojemme välillä silloin kauan sitten estänyt, on nyt mukana tässä näytelmässämme.
Kyyneleitä odotettavissa
Käenkujan ja Hämeentien kulmatalossa asunut Osmo Tuorila kertoo näytelmässä sodan ajan poikien keräilyharrastuksista.
– Hakaniemen torin jäältä löytyi sotatalvena mustia möykkyjä, jotka olivat pommien ja ilmatorjuntatykin kuulien sirpaleita. Me kundit keräsimme niitä ja veimme romukauppaan. Rahasta kun oli hirvittävä pula. Sitä piti saada. Vaan ei saatu. Romukauppias ei huolinut.
Tuorila oli mukana Kaupunginteatterin edellisessä ikäihmisten voimin toteutetussa näytelmässä. Silmissä mennyt –näytelmästä poistui moni katsoja kolme vuotta siten kyyneleet silmissä.
– Uskon tämän Pitkäsilta-tarinankin vaikuttavan samalla tavalla, ainakin tuon ajan kokeneisiin.
Tarinoita Pitkänsillan kupeesta. Ohjaus Katja Kaulanen, koreografia Kaulanen ja Annika Sarvela, musiikki Katri Mäkeläinen ja ja Ville Äyräväinen (molemmat Metropolia ammattikorkeakoulu). Esitykset perjantaina 2.3. klo 18 ja lauantaina 3.3. klo 14.
lehti 