Vasemmistoliitto painotti työn ja perheen yhteensovittamisen kehittämistä, kun eduskunta kävi tiistaina keskustelua keskustan välikysymyksen pohjalta. Sen aiheena oli lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen, mutta pääosin keskustelu kietoutui väittelyyn siitä, suunnitteleeko hallitus kotihoidon tukikauden lyhentämistä vai ei.
Hallitusta edustavan vasemmistoliiton ryhmäpuhuja Aino-Kaisa Pekonen totesi, että hallituksella ei ole asiasta vielä kantaa.
Lyhempiä työpäiviä
Pekonen keskittyi keinoihin, joilla helpottaa lapsiperheiden arkea.
– Esimerkiksi pienten lasten vanhempien työpäivää voitaisiin lyhentää, hän esitti.
Pekonen muistutti, että työmarkkinajärjestöt sopivat marraskuussa raamisopimuksessaan, että isien osuutta perhevapaista lisätään.
– Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta Vasemmiston mielestä olisi syytä edetä pidemmälle, kohti 6+6+6-mallia, hän sanoi.
6+6+6 -malli mahdollistaisi lastenhoidon järjestämisen siten, että kummallakin vanhemmalla olisi oma kuuden kuukauden hoitojaksonsa ja vielä kuusi kuukautta yhdessä jaettavaksi. Jaksot olisi mahdollista pitää myös lyhyemmissä pätkissä tai osittain yhtä aikaa vastasyntyneen lapsen hoidossa. Yksinhuoltajaperheessä ainoa vanhempi voisi pitää kaikki 18 kuukautta.
Kiintiöt kotihoidontukeen
Hän otti esille myös vasemmistoliiton puheenjohtajan, tasa-arvoministeri Paavo Arhinmäen maanantaina esittämän ajatuksen kotihoidontuen kiintiöimisestä vanhemmille, mikä tarkoittaisi, että yksi vanhempi ei voisi käyttää koko kotihoidontukikautta.
– Kotihoidontuen osan kiintiöinti toiselle vanhemmalle auttaisi naisia palaamaan työelämään ja siten ehkäisisi naisten syrjäytymistä työmarkkinoilta, Pekonen arvioi.
– Kotihoidontukijakso voi olla myös ansa, joka pahimmassa tapauksessa suistaa naisen köyhyyteen. Erityisesti tämä koskee vähän koulutettuja naisia, joilla on jo aiemmin ollut heikko työtilanne. 40 prosentilla kotihoidontuella olevista naisista ei ole lainkaan työpaikkaa johon palata.
Kotityö arvokasta
Kolmen lapsen äiti ja itsekin kotihoidontuella ollut Pekonen painotti sitä, että kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat tekevät erittäin arvokasta työtä.
– Se ei kuitenkaan ole kaikille taloudellisesti mahdollista, eivätkä kaikki vanhemmat halua jäädä lasten kanssa kotiin. Siksi myös päivähoidon säilyttäminen subjektiivisena oikeutena on tärkeää.
Hän käytti itseään esimerkkinä siitä, kuinka perheen talous ratkaisee, voiko kotihoidontukea käyttää hyväkseen.
– Kahden ensimmäisen lapsen jälkeen taloudellinen tilanne ja keskeneräiset opinnot eivät mahdollistaneet lasten hoitamista kotona, hän sanoi.
– Kolmannen lapsen jälkeen päivähoitokulut taas nousivat niin suuriksi, ettei töihin yksinkertaisesti kannattanut lähteä. Puolison tulot ja vakituinen työsuhde määräsivät sen, että kotiin jäin minä, enkä puoliso.
lehti 