Seitsemän ihmistä murhannut 23-vuotias Mohamed Merah kuoli torstain vastaisena yönä laukaustenvaihdossa hänen asuntoaan piirittäneiden poliisien kanssa Toulousen esikaupungissa.
Kolme sotilasta ja neljä juutalaista surmannut ääri-islamistinen Merah oli valtionsyyttäjän mukaan jo suunnitellut pidätyspäivänsä jälkeiseksi aamuksi uuden murhan, uhrin nimi ja kaikki muut tiedot olivat tallessa. Syyttäjän mukaan Merah ei katunut tekojaan, ainoastaan sitä, ettei ehtinyt ampua useampia ihmisiä.
Käänne presidentinvaaleissa
Ranskan presidentinvaalikampanja sai tapahtumien takia täysin odottamattoman käänteen. Vaalien ensimmäinen kierros pidetään 22. huhtikuuta.
Islaminvastainen äärioikeisto sai vettä myllyynsä.
Tähän asti ranskalaisten mielenkiinnottomana pitämä kampanja pääsi tapahtumien vuoksi vauhtiin, jonka tuleva suunta uhkaa kääntyä hyvinkin islaminvastaiseksi.
Seitsemän raakaa murhaa kymmenessä päivässä sai Ranskan poliittisen kentän rauhoittumaan vain yhdeksi päiväksi. Tuskin oli uhrit saatu haudattua, kun vaalitaisto alkoi riehua entistä kiivaammin.
Tulen avasi äärioikeiston presidenttiehdokas Marine Le Pen, joka uskoo saaneensa draamasta uutta vauhtia paikallaan polkevaan kampanjaansa. Niinpä hänen tähän saakka suhteellisen varovaiset lausuntonsa vaihtuivat avoimen islaminvastaisiksi.
”Ranskaa uhkaa fundamentalismi”, Le Pen julisti. Hän muistutti vaaliohjelmansa kohdasta, jossa vaaditaan kuolemantuomion palauttamista kansanäänestyksellä.
”Me (Front Nationale, Kansallinen rintama) jaoimme Ei islamille -julisteita, jakelijat joutuivat oikeuteen. Meitä ei otettu todesta.”
Nyt muiden puolueiden ehdokkaat miettivät kuumeisesti, miten suhtautua Le Penin jyrkkään linjaan joutumatta syytetyksi traagisen surmasarjan hyväksikäytöstä vaalikampanjassa.
Marine Le Pen on isänsä Jean-Marie Le Penin 1970-luvulla perustaman puolueen nykyinen puheenjohtaja, isä toimii yhä puolueen epävirallisena neuvonantajana. Puolueen kannatus on vaihdellut, mutta äskeisten tapahtumien uskotaan hyödyttävän eniten juuri äärioikeistoa. Marine Le Penin kannatus on enimmillään kohonnut 20 prosenttiin, ja hänen on ennustettu mahdollisesti jopa pääsevän toiselle vaalikierrokselle.
Kannatuksen yllättävä kasvu johtuu sukupolvenvaihdoksesta. Vanheneva isä alkoi mennä rasistisissa kannanotoissaan niin pitkälle, että monet omatkin kyllästyivät. Kun vaalea, energinen ja erinomaiseksi puhujaksi osoittautunut tytär alkoi antaa pehmeämpiä ja harkitumpia lausuntoja, keskivertoranskalaisetkin uskalsivat äänestää puoluetta.
Hyötyykö Sarkozy?
Myös nykyinen oikeistopresidentti ja presidenttiehdokas Nicolas Sarkozy voi hyötyä tapahtumista, sillä hänen kannatuksensa on jatkuvasti pysynyt sosialistien ehdokkaan François Hollanden alapuolella.
Sarkozy sai tilaisuuden kunnostautua aivan viime hetkillä surmadraaman ansiosta. Hänen heti tapahtumien jälkeen pitämänsä puheet olivat vihdoinkin arvokkaasti käyttäytyvän tasavallan edustajan harkittuja puheenvuoroja. Tällaisia ei Sarkozyn suusta ole juuri aikaisemmin kuultu, hän näyttää vihdoinkin oppineen hallitsemaan arvaamattoman spontaanin luonteensa.
Sarkozyn kannatus kohosi hetkessä. Miinuspuolella on hänen linjansa haparoiminen vasemmiston ja äärioikeiston jo tekemien ehdotusten välillä. Hän yrittää viime hetkillä toteuttaa edellisen vaalikampanjansa lupauksia.
Lehdistö ihmettelee, miksi näitä lupauksia ei ole aikaisemmin toteutettu.
Kaikki ponnistelut voivat kuitenkin mennä hukkaan, sillä mielipietiedustelujen mukaan Sarkozyn kannatus on jäänyt suhteellisen alhaiseksi siksi, että ranskalaiset yksinkertaisesti eivät enää halua arvaamattomasti käyttäytyvää, sammakkoja suustaan päästelevää presidenttiä. Loppusuoralla opittu presidentillinen asenne on tullut ehkä liian myöhään.
Tähänastisen ennakkosuosikin, sosialistipuolueen ehdokkaan François Hollanden kannatus notkahti murhadraaman jälkeen, sillä hän ei ole ollut esillä eikä ole pystynyt olemaan äänessä presidentti Sarkozyn tapaan.
Hollanden valttina on kuitenkin ollut se, että hänen imagonsa on tavallinen, rauhallinen, turvallisen tuntuinen ranskalainen. Siis Sarkozyn täydellinen vastakohta.
Hollande on onnistunut vetämään virheettömän vaalikampanjan, mutta nyt hänellä tuntuu olevan vaikeuksia löytää oikeaa suhtautumistapaa.
Kommunistien Mélenchon
Näiden vaalien yllätysmenestyjä on kommunistipuolueen tukema Front de Gauche (Vasemmistorintama) -liittoutuman Jean-Luc Mélenchon, joka on erinomainen puhuja ja vetää kansaa tuhansia melkein kaikkiin vaalitilaisuuksiinsa.
Pari viikkoa sitten Mélenchon piti historiallisella Bastiljin aukiolla yli miljoona ihmistä keränneen vaalikokouksen. Tällaiseen ei yksikään muu ehdokas ole yltänyt.
Mélenchonia pidettiin alussa populistina, mutta nykyään hänet otetaan vakavasti. Hänellä on selkeä vaaliohjelma, mutta ei presidentillistä arvokkuutta. Kansansuosio perustuu paljolti siihen, että ranskalaiset elävät yhä jonkinlaisessa Mitterrand-nostalgiassa.
Sosialistien ja kommunistien yhteisehdokas François Mitterrand voitti presidentinvaalit vuonna 1981 ja toisen kerran seitsemän vuotta myöhemmin.
Suuri osa Mélenchonin kannattajista asettaa häneen samanlaisia toiveita kuin Mitterrandiin aikoinaan.
lehti 