Politiikan sählyviikolla jopa takuuvarma otsikkoaihe tasa-arvoinen avioliittolaki jäi muiden asioiden varjoon, vaikka kirvoitti värikkään keskustelun keskiviikkoiltana eduskunnassa.
Miesparien ja naisparien oikeutta avioliittoon koskeva hallituspuolueiden kansanedustajien lakialoite jakaa jo lähtökohtaisesti kansanedustajat puolesta ja vastaan. Äänekkäimmät vastustajat löytyvät Perussuomalaisista.
Tällaista keskustelua käydään Suomen eduskunnassa:
James Hirvisaari (ps.): Kun niin kutsutun salamitaktiikan mukaan edetään viipale viipaleelta, seuraava epäpyhä siivu ja harha-askel lienee vihreiden nuorten markkinoima moniavioisuus, sen jälkeen ikärajojen laskeminen jne. jne. Mutta tässä ei nyt ole kysymys siitä, että homoparit saisivat yhteisen sukunimen. He haluavat oikeuden ostaa itselleen kaupasta lapsia vähät välittämättä lasten oikeudesta isään ja äitiin.
Tässä yhteiskunnassa korostetaan suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Se on hyvä asia, se on tärkeä asia. Mutta yhteiskunnasta poistuisi monta jännitettä, jos homoseksuaalit itse hyväksyisivät oman erilaisuutensa, lakkaisivat meuhkaamasta ja luopuisivat vaatimasta muita muuttumaan yhä enemmän heidän kaltaisekseen.
Lea Mäkipää (ps.): Teidän logiikkanne mukaan tämä on erittäin syrjivä ja seksuaalisesti erittäin epätasa-arvoinen, sillä tämän joukon ulkopuolelle jäävät esimerkiksi moniavioiset, joita Suomessa on 100-200 perhettä, ja sitten on lähisukulaisten välisten liittojen kannattajat.
Jos hyväksymme homo- ja lesboavioliitot, niin totta kai sitten vaaditaan, että moniavioiset ovat oikeutettuja ja samoin sukuneutraaliset ovat vaatimassa. Eli äiti ja poika, isä ja tytär ja veli ja sisko voivat mennä naimisiin.
Mäkipää lainaa Juha Ahvion kirjaa: ”Kahden persoonan välinen liitto ei ole – – kokonaisvaltainen, ellei se sisällä myöskin elimellistä ruumiillista yhteenliittymistä. Siksi avioliitto edellyttää aivan tietynlaista seksuaalista yhteenliittymistä, sukupuoliyhdyntää. Mutta miksi vain tämä tekee puolisoista yhtä? Ruumiilliset elimemme ovat yhteen sovitetut yhteistä biologista kokonaistarkoitusta varten: biologista elämää ja sen yllä pysymistä silmälläpitäen – tulkitaan tämä todellisuus sitten darvinistisen sattuman tai älykkään suunnittelun näkökulmasta”.
”Jotta kaksi yksilöä voisi liittyä yhteen orgaanisesti ja siis ruumiillisesti, heidän tulee sovittaa ruumiinsa yhteen jotakin biologista kokonaistarkoitusta varten. Lisääntyminen ei ole mahdollista ilman seksuaalista yhtymistä. Tästä syystä juuri yhdynnässä – tämän kannalta mikään muu sukupuolisen kanssakäymisen muoto ei ole riittävä kriteeri – miehen ja naisen ruumiit sovitetaan yhteen yhteistä biologista tarkoitusta eli lisääntymistä silmällä pitäen”.
”Esimerkiksi pelkkä mielihyvä ei riitä tällaisen kokonaishyvän määreeksi, koska mielihyvän kokemukset eivät ole yleisiä vaan yksityisiä”.