Helsingin ylioppilasteatterin lavalla on pyörätuoleja ja pahvisiipinen hahmo. Epävireistä kitaraa rämpytetään, leluponit nousevat näyttämölle.
Pete Q – jälkeenjääneet paperit -tekstistä innoituksensa saanut Eversti Co. käsittelee kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarvetta, tähteyttä ja viihdeteollisuutta, toiseutta ja normaaliutta, marginaalia ja massakulttuuria, hyväksymistä ja poissulkemista, aitoutta ja puhtautta, rumuutta ja sen kauneutta.
Esityksen ohjaaja Venla Korja näkee Pete Q:n uudet kyvyt -kilpailussa selkeän linkin idols-aikakauteemme.
Teatterista poistuessa olo on riehakas ja toimintaan valmis.
Viihde on kovan rahan bisnestä, joka jauhaa heikot jalkoihinsa ja vain terveillä, nuorilla ja kauniilla on oikeus esiintyä. Tämän asetelman Korja halusi rikkoa.
Evertsi Co.:n esiintyjät löytyivät kehitysvammaisten lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry:stä.
– Halusin nimenomaan tehdä kehitysvammaisten kanssa esityksen, en vain soveltavaa teatteria keskenämme.
Esitys tutkii myös lavalla olemisen lainalaisuuksia; miten näyttämöllä voi olla ja kuka sen sanelee? Esimerkiksi Pingviinimies (Juha Ruoho) on ottanut esiintymisen omiin käsiinsä. Hän tulee niihin esityksiin, joihin tahtoo, mutta tekee kadulla performanssia Pingviinimiehenä.
– Hän syö pingviiniasussaan Narinkkatorilla kakkua tai kulkee ruuhkassa pingviininä attasea-salkun kanssa.
Huutavan oma ääni
– Luovuin joistakin dramaturgisista ajatuksistani ja väitteistäni, jotta mentäisiin esiintyjien ehdoilla, Venla Korja kertoo.
– Yritin ensin puuttua esiintyjien biisivalintoihin, mutta kenen ääni silloin olisi kuulunut?
Juuri oman äänen esiintuominen on ollut Eversti co. -projektin lähtökohta. Esitys on rakentunut sen mukaan millaisia haaveita produktioon osallistuneilla, erityisesti lyhtyläisillä, on ollut esiintymisen suhteen. Jokainen saa tehdä lavalla juuri sen mitä ovat halunneet.
Tässä on sekä esityksen vahvuus että heikkous. Jos arvioi sitä kuin mitä tahansa teatteriesitystä, on kohtauksesta toiseen eteneminen ei-aina-niin-kovin-sujuvaa ja kehyskertomus liittää ne yhteen melko löyhästi.
Mutta jos antautuu anarkistiselle menolle ja yllätyksille, voi esiintyjien kanssa nousta vaikka tanssimaan tai yhtyä huutoon.
Rakkaustarinan täysin päälaelleen kääntävä Romeon (Antero Smedberg) monologi jatkuu ja jatkuu. Hän todella haluaa Juliasta eroon, se käy selväksi.
Kun Julia (Marika Enqvist) sitten rullaa tuolillaan mikrofonin eteen ja laulaa Rakkauden haudalla, ei yleisössä ole yhtään kuivaa silmänurkkaa.
Eversti co. esittää monta kysymystä, mutta ei anna valmiita vastauksia. Teatterista poistuessa olo on riehakas ja toimintaan valmis. Ja sehän ei koskaan ole huono asia.
Venla Korja & työryhmä: Eversti Co. Ylioppilasteatterin studio, Aleksanterinkatu 23, Helsinki.
lehti 