Tien päällä ollaan. Pyynikin kesäteatterissa katsojia pyöritetään tapahtumien, autojen ja mopon mukana festivaalilta toiselle. Koko ajan mennään; bändikin soittaa ison osan esityksestä keikkabussista käsin.
Ensi-illassa Suomen kesä panee parastaan ja Näsijärvellä vesihiihtäjä kiitää ohi parahiksi Suksi ei luista -kappaleen aikana.
Tampereen Työväenteatterin kestohittiä, manserock-musikaalia Vuonna 85 on esitetty eri muunnelmina jo vuodesta 2006. Siitä on nähty muun muassa Sing-A-Long -versio, jossa yleisö saa laulaa mukana.
Nyt yksi tarinan haara on tuotu Pyynikin maisemiin. Karoliina (Kaisa Mattila) on ”tosi upee näky lyhyessä kesämekossaan” ja Tommi Turmiola (Sami Hintsanen) kiroaa hajoavaa Datsun 100A -autoaan.
Neuvostoagentteja ja irtokarkkeja
Lemmenparin kohtaamisen jälkeen lähdetään kiertämään Suomea. Keikkabussi edellä, rakastunut sankari Datsunillaan perässä. Yleisö pyörii mukana. Tyylilajia voinee kuvailla farssiksi.
Pääparin rakkaustarina jää lopulta sivujuonteeksi. Pääosan ottavat herkulliset, joskin yksioikoiset sivuhenkilöt, joita nousee puskista ja Parikkalasta.
Toinen toistaan pähkähullummat hahmot ovat sukua Kummeli-huumorille. Käsiohjelmassa kiitetään niin Asterixin tekijöitä kuin Charles Chaplinia ja Keith Richardsiakin.
Viimeksi mainittu on tainnut toimia rokkari-Rennien (Risto Korhonen) esikuvana.
Elämysmatkailija Sherpa Mäkisellä (Jyrki Mänttäri) virtaa kirjaimellisesti bensaa suonissaan ja muutenkin hän on hahmoista ehkä se kaikkein päättömin.
Kasarinostalgiaa tarjoillaan irtokarkkien, hittien ja muodin muodossa. Tarinaan kuuluu valeasuja, neuvostopropagandaa ja ikuiseksi lupaukseksi jäävä bändi.
Neuvostoagenttien organisoima Ursus-Rock kilpailee Live Aidin kanssa päämääränään maailman herruus, poliisi maistaa huumetta ja agentti Kekkeroos yrittää pysyä kärryillä.
Huumori tuntuu uppoavan niin aikuisyleisöön kuin omaan 13-vuotiaaseen seuralaiseeni.
Rakkauden ammattilaisia
Kahdentoista mieshahmon rinnalla koko näytelmässä on vain kaksi naisroolia: kahden miehen loukussa pyristelevä Karoliina ja veteraani-bändäri Layla Locket (Annina Ärölä).
Karoliina kiertää poikaystävänsä bändin mukana Suomea, Layla huolehtii kehäraakki-rokkaristaan kuin pikkulapsesta.
”Hän on opetellut rakastamaan, hän on vailla koulutusta”, laulavat nämä rakkauden ammattilaiset. Komeasti ja vakavasti.
Vinkki käsikirjoittajakolmikolle: seuraavaan versioon voisi hulvattomien hahmojen joukkoon kirjoittaa edes yhden hauskan naisroolin.
Taitavia laulajia, hienoja biisejä
Hassunkuristen hahmojen rinnalla pääroolissa on Eppu Normaalin, Popedan ja Juicen musiikki.
Ja hienoja biisejä ne ovatkin, erityisesti 1980-luvulla niitä kuunnelleelle. Joka päivä ja joka ikinen yö, Vihreän joen rannalla, Luonas kai olla saan, Matkalla Alabamaan….
Kaikki keskeisissä rooleissa esiintyvät laulavat taitavasti, mutta jotkut sovituksista ovat kirjoittajan makuun turhankin ”kauniita”, viihteellisiä.
Rokkaava poikkeus koetaan, kun komisario Peppone (Markku Toikka) huutaa raivoisasti ettei suksi luista mihinkään ja hakkaa samalla kirveellä tahtia niin että suksen palaset sinkoilevat.
Samoin Popedan biisien käännösversiot toimivat hienosti. Samanlaista uusiksi ajattelemista olisivat kestäneet muutkin manserock-klassikot.
Kotimatkalla laulatti: Tien päällä taas istun ja mietin…
Kuuma kesä 85 Pyynikin kesäteatterissa Tampereella. Käsikirjoitus: Heikki Syrjä, Riku Suokas, Heikki Vihinen. Ohjaus: Suokas ja Vihinen. Musiikin sovitus: Pekka Siistonen. Rooleissa mm. Kaisa Mattila, Sami Hintsanen, Janne Kallioniemi, Jari Ahola ja Risto Korhonen.
lehti 