Suomessa kannattaisi miettiä enemmän mahdollisuuksia, joita pohjoiset, erityisesti arktiset alueet tarjoavat. Pohjoinen ”kullan ja hunajan maa” voi tuoda hyötyjä varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomeen, alueille, jotka ovat kärsineet suuntauksesta, joka korostaa tasa-arvoisen kehittämisen ja hyvinvointipolitiikan sijaan pelkkiä kilpailutekijöitä. Varsinkin norjalaisten kanssa yhteistyötä pitäisi lisätä, nyt maat ovat pohjoisessa selät vastakkain, sanoo vanhempi tutkija Pertti Joenniemi.
Pohjoisiin alueisiin kohdistuu aivan erilainen kiinnostus kuin ennen. Norjan ja Venäjän merialuesopimus on lisännyt niiden yhteistyötä. Kirkkoniemen ja Nikkelin välillä on maiden ulkoministeriöiden tasolla vahvistettu kaksoiskaupunkistatus ja viisumivapaus. Pomor-hanke tähtää laajaan, omin säännöin – muun muassa verotusoikeus – toimivaan erillistalousalueeseen.
Ruotsi mukana, Suomi ei
Norja pitää Suomea toivottomana tapauksena.
– Norjalle pohjoinen alue on numero yksi. Se on hakenut muita maita osallistumaan yhteistyöhön Venäjän kanssa. Ruotsi on lähtenyt mukaan, mutta Suomi ei, Joenniemi sanoo.
– Norja ehdotti Suomelle yhteistyötä venäläisten kanssa jo neuvostoaikana jolloin ulkoministerinä oli Paavo Väyrynen. Suomi ei lämmennyt. Norjan ulkoministeri Thorvald Stoltenberg toisti yhteistyökutsun uudelleen, tuloksetta. Jos vähän liioittelen, niin Norja pitää Suomea toivottomana tapauksena, Norjan ulkoasiain hallinnon hyvin tunteva tutkija letkautti.
Hän pitää Norjan ja Venäjän yhteistyötä pohjoisen resurssien – öljy, kaasu, mineraalit, kalat, meritieyhteydet – hyödyntämisessä kehityksenä, joka tarjoaa mahdollisuuksia myös suomalaisille.
Suomessa tässä kehityksessä on jääty paljolti puheiden tasolle.
– Jättääkö innovaatioita ja tietämistaloutta koskeva menestysajattelu alkuunkaan mahdollisuuksia olettaa, että jotkut vastaukset saattaisivat löytyä myös pohjoisesta vai onko tulevaisuuskeskustelu rakentunut niin, että tämä on poissuljettu ajatus, Joenniemi kysyi.
Kehitysaluepolitiikka mennyttä
Etsiessään vastausta kysymykseensä hän tarkasteli yleisemmin meneillään olevaa kehitystä.
– Osana hyvinvointivaltion kehitystä ja myös turvallisuuspoliittisista syistä Suomi toteutti pitkään tasa-arvoistavaa kehitysaluepolitiikkaa. Nykyään se on eilispäivää. Tilalle on noussut kansainvälisen kilpailukyvyn merkitystä korostava politiikka. Alueiden halutaan tulevan toimeen omillaan, panostavan omiin lähtökohtiinsa ja kilpailevan keskenään.
– Voisi sanoa, että Itä- ja Pohjois-Suomi on jätetty entistä enemmän oman onnensa nojaan, Joenniemi kärjisti.
Hän arvioi kehityksen myös jatkuvan niin, että tulevaisuuden haasteisiin vastataan vahvistamalla edelleen kilpailu-Suomea ja tinkimällä tasa-arvoisesta ja hyvinvointiin perustuvasta Suomesta.
– Selvää on, ettei pohjoisen ja itäisen Suomen asema ja merkitys pysy entisellään. Ne joutuvat sopeutumaan ja muovaamaan itsensä uudenlaisissa puitteissa, tutkija totesi ja näki tässä kehityksessä pohjoisen mahdollisuudet.
Joenniemi pohdiskeli Norjan ja Venäjän tiivistynyttä yhteistyöstä ja sen merkityksiä Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen ”breakfast briifingissä”, aamupalapalaverissa Joensuussa. Hän on muiden toimiensa ohella tutkimuslaitoksen vieraileva tutkija.