Suomi on varsin erilainen maa kuin vuonna 1973, jolloin J.P Roos väitteli tohtoriksi sosiaalipoliittisesta hyvinvointiteoriasta. Moni taloudellisessa ahdingossa elävä kokee, ettei elä hyvinvointivaltiossa ollenkaan. Käsitys hyvinvointivaltion lopusta on osittain oikea, Roos arvioi Viikkolehdelle Helsingin yliopistossa pitämänsä jäähyväisluentonsa jälkeen. Hän jäi eläkkeelle syyskuun alussa.
– Jos katsotaan taloudellista ja toiminnallista panosta, joka hyvinvointivaltioon satsataan, se on erittäin voimissaan. Kansantuoteosuudella mitattuna etenkin terveydenhuolto- ja eläkemenot vain lisääntyvät selvästi. Siinä mielessä kansalaiset ovat kuitenkin oikeassa, että palvelut ovat jossain määrin heikkenemässä ja niihin käytettävä panostus suhteessa kansalaisten tarpeisiin on kutistumassa.
Erityisesti yksityistämiskehitys muuttaa hyvinvointivaltion luonnetta.
– Veroparatiiseihin tulonsa siirtävät yksityiset terveydenhuoltopalvelut ovat tästä huolestuttava esimerkki. Hyvinvointivaltio julkisen vallan rahoitukseen ja toimintaan perustuvana alkaa olla mennyttä kalua, Roos summaa.
Toiseksi esimerkiksi Roos ottaa apteekkitoiminnan sääntelyn.
– Suomessa apteekkijärjestelmä perustuu vielä suomalaisessa omistuksessa oleviin apteekkeihin, joiden tulot eivät kanavoidu veroparatiiseihin. Se on merkittävä asia. Olen kuitenkin varma, että itsenäiset suomalaiset apteekit tässä muodossa tulevat häviämään ja siirrymme samaan kehitykseen kuin muut maat, koska se on EU:n linja, Roos ennakoi.
Pohjoismaisen mallin puolesta
Roos näkee nykymuotoisen globalisaation ja EU-politiikan keskeisinä julkisten palvelujen ja hyvinvointivaltion rapauttajina. Lähinnä suuryhtiöt hyötyvät, kun palveluja halutaan ”avata” kilpailulle.
– Esimerkiksi Vasemmistoliiton tulisi mielestäni esittää paljon nykyistä kovempaa kritiikkiä EU:ta kohtaan – ilman Perussuomalaisten muukalaisvastaisuutta. Globaali vastuu on tärkeää, mutta EU merkitsee tällä hetkellä eurooppalaista suurvaltaprojektia, ei mitään rauhanprojektia, Roos määrittelee.
Eikö integraatio tuo taloudellisia hyötyjä ja siten resursseja hyvinvointivaltion ylläpitoon?
– Ainakaan tähän mennessä siitä ei ole merkkejä. Pohjoismaissa harjoitettuun politiikkaan kuuluu kohtalaisen hyvä tasa-arvokehitys, vahva sosiaaliturva ja julkiset palvelut sekä kohtuullisen hyvä taloudellinen pohja toiminnalle. Tämä edellyttää pieniä yksiköitä ja sitä, ettei mennä täysillä globalisaatiokehitykseen.
– Kun ruvetaan kilpailuttamaan erilaisia palvelujen osia, niistä tulee suurten globaalien tai eurooppalaisten toimijoiden kilpailukenttiä, joissa maakohtaisilla palvelujärjestelmillä ei ole paljoa sanansijaa.
En jäisi kaipaamaan Wahlroosia
Roos näkee yhtenä mahdollisena skenaariona myös hyvinvointivaltiomme rahoituspohjan rapautumisen: väestön ikääntyminen, metsäteollisuuden alasajo, Nokian tuho ja euron romahdus, hän luettelee uhkakuvia. Emusta Suomen olisi hänen mielestään järkevintä erota heti eikä vasta sitten, kun se hajoaa lopullisesti, kuten hän ennustaa.
Viime vuosikymmenten ikävimmäksi ilmiöksi Roos nimeää eriarvoisuuden kasvun.
– Sekin johtuu osittain talouden vapauttamisesta ja kilpailusta, mutta Suomessa erityisen kohtalokkaita toimenpiteitä ovat olleet omaisuusverotuksen poisto sekä aiemmin palkkatulojen ja pääomatulojen verotuksen eriyttäminen.
– Jos nykykehitys jatkuu, rikkaimmilla on pian erilliset koulujärjestelmät, erilliset terveydenhuoltojärjestelmät ja erilliset vartioidut tai jopa suljetut asuinalueet, Roos varoittaa.
– En jäisi kaipaamaan Björn Wahlroosia, jos hän muuttaisi vaikkapa Luxemburgiin.
J.P. Roosin laajempi haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 14. syyskuuta.
J. P. Roos
Syntynyt 1945.Sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa 1994–2012. Aiemmin muun muassa tutkija ja apulaisprofessori.Ansioitunut etenkin hyvinvointitutkimuksessa, elämänpolitiikan ja elämänhallinnan kysymyksissä, sukupolvitutkimuksessa sekä evoluutioteorian soveltamisessa yhteiskuntatieteisiin.Osallistunut Helsingin kunnallispolitiikkaan. Ehdolla jälleen lokakuun kuntavaaleissa sitoutumattomana Vasemmistoliiton listalla. Harrastaa pitkänmatkan-juoksua ja -hiihtoa. Kirjoittanut laajan tieteellisen tuotantonsa ohella kirjan Maraton-miehen elämä (1993).
lehti 