Työeläkejärjestelmä ei äkkiseltään kuulosta kovin kuumalta aiheelta. Katsojan pulssi kiihtyy silti jo Eduskunta II – satiiri veljeskuntien Suomesta -esityksen pressitilaisuudessa.
Työeläkejärjestelmän 50-vuotisjuhlan kunniaksi Susanna Kuparinen työryhmineen ryhtyi penkomaan tuota 140 miljardin, siis 140 tuhannen miljoonan pääomaa liikuttelevaa systeemiä.
Järjestelmä piiloutuu kuivuuden verhon, monimutkaisuuden ja eläkealan jargonin taakse. Sieltä ohjaaja-käsikirjoittaja Kuparinen haluaa tuoda sen näyttämölle.
Kyse on siitä, olemmeko turvassa, kun meistä tulee hauraita ja heikkoja.
Kyseessä ei ole työeläkejärjestelmän historiikkia, vaan yritys näyttää millainen se on nyt. Näyttämöllä putkahtelevia nimi ovat muun muassa Lasse Laatunen, Suvi-Anne Siimes ja Matti Vuoria.
Koko eläkeala on esityksen taustatutkimusta tehneen Jari Hanskan mukaan sellainen suo, että keskusteluun on mahdoton osallistua, jollei takana ole viiden vuoden vakuutusmatematiikan ja tilastotieteen opintoja yliopistossa.
Silti kansanedustajien pitäisi osata tehdä merkittäviä eläkejärjestelmää koskevia päätöksiä.
Jopa silloin kun hallituksen esitys perusteellaan matemaattisella kaavalla.
Eduskunta II näyttäisi vahvistavan entisestään trilogian ykkösosan viestiä. Kun suurista rahoista on kyse, eduskunta on vain heittopussi ja kumileimasin.
Todellista valtaa käyttää saunakaverusten ja metsästysseuratoverusten pieni piiri.
Porsaat vs. hauraat
Esityksen aihevalinnassa ei ole kyse kuitenkaan hulppeiden hallituspalkkioiden, lisäeläkkeiden tai muiden miljoonaluokan etujen kadehtimisesta. Kyse on meidän rahoistamme, joiden käytöstä emme itse saa päättää.
Ehkä tärkeimpänä nousee esiin tämä: on kyse lastemme tulevaisuudesta. Kuparisen mukaan ”eläkeporsaat varastavat lapsilta”.
– Kun puhutaan eläkeasioista, puhutaan samalla lapsista.
Hän pohtii ovatko nykylapset 80-vuotiaina pesemässä tuulilaseja tai pakkamassa ruokakasseja marketeissa, kun eläkevaramme on hassattu veroparatiiseihin eikä turvaa enää ole.
– Lopulta kyse on siitä, olemmeko turvassa, kun meistä tulee hauraita ja heikkoja.
Korruptio on helppoa
Eduskunta II – satiiri veljeskuntien Suomesta on Kuparisen tavaramerkiksi noussutta dokumenttiteatteria, jossa näyttelijöiden repliikit on poimittu kokouspöytäkirjoista ja virkamiesten ja syväkurkkujen haastatteluista.
Kuparinen kuvaa tyylilajia dramaturgin helvetiksi, uutta materiaalikin putkahtaa esiin päivittäin. Viimeksi Finnairin toimitusjohtajan asuntokauppaa koskeneet tutkintapöytäkirjat, jotka juuri muuttuivat julkisiksi.
Niissä kuulusteltavien vastaukset ovat näyttelijä Robin Svanströmin mukaan yllättävän samanlaisia kuin vaalirahoitussotkujen yhteydessä: ”Nyt en muista”.
Esityksen dramaturgi Ruusu Haarlan mukaan materiaalia on ollut huomattavan paljon enemmän kuin edellisissä osissa ja se on ollut huomattavan paljon monimutkaisempaa.
Hän on lukenut tuhansia sivuja: kokouspöytäkirjoja, haastatteluja, artikkeleja, kaavioita ja pylpyröitä.
– On ollut pakko, jotta ymmärtäisin mitä teemme. Tavoitteenamme on tehdä asioista ymmärrettäviä.
Esitys käsittelee myös korruptiota, kuinka helppoa se on, kun on etääntynyt riittävästi maan tasalta, ihan tavallisten ihmisten ongelmista. Kuinka pieni piiri luo itselleen oman moraalisen koodin.
– Moraalin rappeutumista käsitellään mun oman henkilön kautta. Se tuntui reilulta, kun kritisoi muita, sanoo Kuparinen.
Eduskunta II ensi-ilta 27. syyskuuta Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämöllä.
lehti 