Näytelmässä on viisi virkamiestä ja keskeneräinen kappeli. Ihmeitä odotellaan, kuten elämässä yleensäkin.
– Että kunhan tarpeeksi töitä paiskitaan, niin jossakin meitä odottaa palkinto. Eläke, rauha, isompi asunto…, kuvailee esityksen ohjaaja Linda Wallgren.
Kappeli on metafora jokaisen henkilökohtaiselle kappelille, sille ikuiselle oman elämän rakennusprojektille, jossa ei loppua näy. Aina tulee uusia kappeleita. Elämässä ei tule valmista ”sitten kun”.
– Se on kaiken ikäisten, sukupuolisten ja ammattikuntien asia.
Siksi Wallgrenista on hienoa, että esityksen työryhmässäkin on eri-ikäisiä, urallaan ja elämässään erilaisissa vaiheissa olevia.
– Näyttelijöistä puolet on teatterikoulussa, puolet sellaisia joita olen ihaillut eri näyttämöillä, sanoo itsekin ohjausta vielä Teatterikorkeakoulussa opiskeleva Wallgren.
Elämän ja kuoleman kysymys
Näytelmässä kappelin valmistuminen on kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys. Jos deadlineen mennessä ei ole valmista, seurauksena on kuolema.
Käsikirjoituksen pohjana piti olla Nikolai Gogolin farssi, jossa virkamiehet odottavat reviisoria tarkastuskäynnille.
Käsikirjoittaja Lauri Maijala kertoo kirjoittamisen mopon karanneen käsistä jo ensimmäisessä lauseessa ja lopputulos onkin täysin itsenäinen teos.
Samuel Beckettiin viittaa näytelmän nimen lisäksi se, että ollaan yhdessä tilassa, josta ei pääse pois ja odotetaan jotain.
– Ja että puhutaan paljon, Maijala nauraa.
Ratkaisua eksistenssin tuskaan etsitään usein ulkopuolisista asioista: uskonnosta, kuluttamisesta, syömisestä, materiasta, milloin mistäkin. Näytelmässä itse Jeesus Kristus pölähtää kappelin ovesta sisään.
Mutta tarjoaako pelastusta, sitä ei työryhmä paljasta.
Linda Wallgrenin mukaan on myös katsottava peiliin, eikä vain etsittävä mielelleen rauhaa ja pelastusta ulkoa.
– Jos ruoskaa haluaa heiluttaa, on ruoskinta on aloitettava itsestä, sanoo Maijala.
Näytelmän idea syntyi Maijalan omasta etsinnästä, johon hän lopulta kyllästyi.
– Kaltaiseni ja ympärilläni olevat ihmiset, joilla on kaikki edellytykset elää hyvää elämää ja silti ahdistaa.
Kun Teatterikorkeakouluun pääseminen tai 55 tuuman televisio eivät tuotakaan lopullista tyydytystä, alkaa kysellä onko jotain arkea suurempaa, onko jumalaa?
Maijala myöntää, että kyseessä on hyvinvoivan keskiluokan ongelma.
Hänellä on ahdistukseen simppeli ratkaisu, tai oikeastaan kaksi. Joko voi lopettaa valittamisen tai sitten voi taistella muuttaakseen asioita, omaa elämäänsä tai maailmaa.
Melko varmaa kun on, ettei Jeesus sitä tee puolestamme.
Lauri Maijalan käsikirjoittama ja Linda Wallgrenin ohjaama Ylihuomenna hän tulee – Taivaallisen anarkistinen komedia saa ensi-iltana 4. lokakuuta.
uutiskirje 