Historiassa, kuten meidän jokaisen elämässä tapahtuu paljon sellaista, josta on vaikea puhua ja mahdotonta vaieta.
Historiasta tulee virallista kun tapahtumien tulkinnasta tulee yleisesti hyväksyttäviä näkemyksiä. Ihmisen kuoltua hänen elämäntarinansa sulkeutuu ja jää toisten tarkasteltavaksi. Eri osapuolet arvioivat vainajaa eri tavoin. Samoista taisteluista eri silminnäkijöillä on erilaiset näkemykset ja kokemukset.
Arviot ja tulkinnat vainajan maallisesta vaelluksesta liikkuvat kahden ääripään, toden ja kuvitelman välimaastossa.
Vanhemmiten menneisyys tulee päivä päivältä yhä lähemmäksi.
Historialliset totuudet ja muistot syntyvät ja kuolevat tutkimuksen tarkentuessa ja ajallisen etäisyyden kasvaessa. Aika kultaa muistot ja parantaa haavat.
Ihmiset tekevät historian, ja jokaisen elämässä vaikuttavat ja pätevät myös yleiset historian lait.
Tampereen Teatterin uutuusnäytelmässä Tuhkaa ja teräviä kuvataan niitä henkilökohtaisia arkipäivän henkisiä taisteluja, joiden haavat meistä itse kukin vie mukanaan hautaan lukuun ottamatta aika ajoin julkisuuteen leimahtavia perhetragedioita.
On eri asia, jos toiset paljastavat ennen aikojaan pienet salaisuutemme kuin se, jos haluamme paljastaa ne itse vapautuaksemme niiden aiheuttamasta henkisestä taakasta.
Vanhemmiten menneisyys tulee päivä päivältä yhä lähemmäksi. Muistot palaavat muuttolintujen lailla.
Leskieverstinna Vera Malmgren haluaa säilyttää edesmenneen miehensä tuhkauurnan kotonaan, jotta hänellä olisi juttuseuraa.
Hän haluaa puhua sanomatta jääneet asiat pois, järjestää 47 avioliittovuoden tapahtumat loogiseen järjestykseen niin, etteivät asiat olisi oikeastaan voineet toisin tapahtuakaan. Elämä tuli elettyä juuri niin kuin pitikin.
Komediaan kuuluvat hullunkuriset väärinkäsitykset ja täpärät tilanteet. Leskieverstinnan lapset sekä ex-miniä yrittävät ottaa hyödyn irti lesken suruajasta ja hämmennyksestä yrittämällä nopeuttaa perinnönjakoa.
Myös salattu menneisyys työntää lakeerikenkäänsä suruhuoneiston ovenväliin.
Espanjalaiset sanovat, että jokainen osaa sekoittaa pakan mutta harva osaa pelata. Niin myös tässä tapauksessa. Nuoremman polven laatima vedenpitävältä tuntuva suunnitelma uhkaa kariutua.
Marjut Sariolan komediennen kyvyt tulevat esiin kevyen syvällisesti. Kake Aunesneva Viggona, miehenä everstinnan avioliittovuosien salatusta menneisyydestä, vakuuttaa melankolisena herrasmiehenä.
Everstinnan ja Viggon hienostunutta dialogia vanhoina rakastavaisina olisi seurannut pidempäänkin, ihan oppimismielessä.
Elina Rintala luo monieronneesta ex-miniä Esteristä karikatyyrin, joka tuo mieleen koomikko W.C. Fieldsin varoittavan toteamuksen: ”Suhtaudun naisiin kuin norsuihin. Katselen niitä mielelläni, mutta en haluaisi sellaista kotiini.”
Tuhkaa ja teräviä on elegantti sukupolvinäytelmä aina ajankohtaisesta ikääntymisteemasta.
Tampereen Teatteri, suuri näyttämö:Tuhkaa ja teräviä (Aska och akvavit, 1999) – komedia kolmessa näytöksessä. Kirjoittanut Bengt Ahlfors, suomennos Liisa Ryömä, ohjaus Mikko Viherjuuri. Rooleissa: Vera Malmgren, leskieverstinna; Marjut Sariola, Kirsti Lindholm, siivooja; Tuija Piepponen, Ester Mickelson, monieronnut nainen; Elina Rintala, Annika Malmgren, monikertainen äiti; Elisa Piispanen, Robert Malmgren, työtön arkkitehti; Arttu Ratinen, Viggo Barkman, mies menneisyydestä; Kake Aunesneva, Fredrik Löfvegren, psykiatri; Matti Hakulinen.
Ensi-ilta 3.10.2012.
lehti 