He ovat tulossa kuka mistäkin ja menossa kuka minnekin ilman, että heillä olisi mitään tekemistä keskenään.
Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä esitettävä näytelmä Made in Bangkok tekee läpileikkauksen globaalista maailmasta tirkistämällä kaukomatkailun olemuksen ytimeen.
Mitä kaikkea voi tapahtua, kun ryhmä englantilaisia (tai perinteisiä suomalaisia) Hongkongiin matkalla olevia matkailijoita viettää välilaskun vuoksi kaksi päivää Bangkokissa.
Voiko seksuaalisen himon demokratisoida?
Turistit rahtitavarana
Jokaisella kulkijalla on matkansa, mutta onko nykyajan mielikuviensa vankina piehtaroiva massaturisti oikeastaan matkalla minnekään?
Siirtyykö hän vain lentokoneen välityksellä tarkistamaan matkaesitteen näyttämän maisemavalokuvan paikkansa pitävyyttä?
Sanonta pakettimatka kertoo jo siitä, että turistia pidetään rahtitavarana. Entäpä mikä rooli tämän odotuksia täynnä olevan yllätyshakuisen turistirahtitavaran vastaanottajalla on, jotta tämä täys- tai puolihoidollinen pakettilomailija saataisiin viihtymään viikon tai kahden ajan niin, että hänen lompakkonsa nyörit ovat rennosti koko ajan auki, hänen kohdatessaan säännöllisin väliajoin uusia tunteita kuohahduttavia elämyksiä?
Hieman rikkinäistä insinööriavioliittoaan elävä nainen toteaakin tuoreelle matkaihastukselleen: ”Minua hämmentää tämä, että täällä Bangkokissa seksuaalinen fantasiamaailma on julkisesti esillä toisin kuin meillä, jossa jokainen näkee fantasiaunia vain yksin yön hämäryydessä.”
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
Itämaisen seksuaalisen vapaamielisyyden hälvennettyä matkailijoiden keskuudessa herää kysymys, mitä tapahtuisikaan, jos maailmanlaajuisesti palautettaisiin kaikki omaisuus niille omistajille, joilta se on alun perin länsimaalaisuuden nimissä ryöstetty?
Lähentääkö tämä käteisen rahan välityksellä toteutettava globalisaatio erilaisia kulttuureja toisiinsa? Georg Otsin 1969 laulamaa laulua mukaillen voi kysyä, muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi käydä huomispäivän tie.
Made in Bangkok -näytelmän yksi peruskysymys kuuluu, vaivaako länsimaisia turisteja kollektiivinen huono omatunto siitä, että rentouttaviksi tarkoitetuilla halvoilla etelän lomamatkoilla joutuu vääjäämättä törmäämään globaalin maailman peruuttamattomiin luokkaeroihin ja -rajoihin.
Voiko nälkäpalkalla työskentelevä alle 20-vuotias thaimaalainen tarjota säännöllistä kuukausipalkkaa nauttivalle länsimaalaiselle palkansaajalle aidon rentouttavan nautinnon ilman, että palvelun vastaanottaja ei tuntisi siitä huonoa omaatuntoa?
Voiko seksuaalisen himon demokratisoida? Tähän kipupisteeseen Made in Bangkok -näytelmä iskee.
Globaalien ongelmien kanssa
Anthony Minghella kirjoitti Made in Bangkok -näytelmän vuonna 1986. Ajan ja paikkojen muuttuessa yhä kiihtyvällä vauhdilla entistä tunnistamattomammiksi välillä näytelmässä kuitenkin ollaan liian opettavaisia.
Toisaalta 25 vuoden aikaero herättää kysymyksen, miksi kyseiset globaalit ongelmat voivat vain entistä pulskemmin eikä niiden poistamiseksi haluta keksiä uusia sosiaalisia ja taloudellisia ratkaisuja? Kenen etujen mukaisia nämä luokkaerot ovat?
Olemmeko pysäyttäneet ajan ja siirtäneet globaalit ongelmat ns. kehitysmaissa tapahtuviksi eräänlaisiksi luonnonlain omaisiksi kehittymättömän teknologisen kehityksen kehittymättömyydeksi? Jotta vain me voimme pitää vapaa-ajallamme hauskaa?
Ei yksi teatteriesitys maailmaa muuta tai kaada vanhaa järjestelmää, mutta Made in Bangkok näyttää yhden siivun oudosta demokratian nimissä lähinnä orjatalouteen pohjautuvasta maailmamme taloudellisesta ja sosiaalisesta epäjärjestyksestä.
Made in Bangkokin kirjoittajan Anthony Minghellan (1956–2008) ) tunnetuin teos on elokuva Englantilainen potilas, joka toi hänelle Oscar-palkinnon parhaasta ohjauksesta.
Tampereen Teatteri – Frenckell-näyttämö: Made in Bangkok. Kantaesitys Lontoossa vuonna 1986. Kirjoittanut: Anthony Minghella, suomennos; Riku Innamaa, ohjaus; Johanna Freundlich. Rooleissa: Mikko Kanninen, Lari Halme, Esa Latva-Äijö, Eeva Hakulinen, Ilpo Hakala, Jerry Wahlforss, Veera Tapanainen, Ida Sofia Flemming.
Ensi-ilta oli 4.10.2012.
lehti 