Samalla kun Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö kiittelee hallitusta vanhuspalvelulain antamisesta eduskunnalle, hän esittää lopulliseen lakiin vielä täsmennyksiä
Kempeleen Eläkeläiset ry:n 40-vuotisjuhlassa perjantaina puhunut Kivistö muistuttaa, että ilman normin rikkomisesta koituvia seuraamuksia ei normia olekaan.
– Tämä riski on nyt eduskunnan käsittelyyn annetussa vanhuspalvelulaissa.
Lakiluonnos luottaa omavalvontaan, johon hoidettavan ikäihmisen lisäksi saisivat osallistua myös hänen omaisensa, ja kunnan olisi kerättävä systemaattisesti palautetta hoidettavilta ja heidän läheisiltään.
Vaikka omavalvonta on Kivistön mukaan hyvä asia, siihen sisältyy riskejä.
– Kokemukset osoittavat, että omavalvonnalla ei koskaan voi korvata viranomaisvalvontaa, joka edellyttää riittäviä toimivaltuuksia, riittäviä voimavaroja ja selkeitä normeja. Kaikissa näissä suhteissa laki kaipaa vielä parantamista.
Alibudjetoinnin vaara
Ellei vanhustenhoitoon saada riittävästi rahaa, laadukasta hoitoa ei Kivistön mukaan voida pelkällä hyvällä tahdolla taata. Rahaa tarvitaan niin valtiolta kuin kunniltakin.
– Kuntien kustannukset on otettava huomioon jokaisen kunnan budjetissa. Lakiesityksessä todetaan, että kunnan on laadittava suunnitelma ikääntyvän väestön hyvinvoinnin edistämisestä ja ikääntyvien tarvitsemien palvelujen takaamiseksi aina valtuustokauden alussa.
Vaikka vaatimus ei ole uusi, silti myös tietoista alibudjetointia esiintyy.
Viranomaisella tulisi Kivistön mukaan olla mahdollisuus puuttua tällaiseen alibudjetointiin, jotta kunta ei voi väistää velvollisuuttaan varaamalla budjettiinsa liian vähän rahaa suunnitelman edellyttämän hoidon järjestämiseen.
– Nyt valvova viranomainen tai hallinto-oikeus ei voi alibudjetointiin puuttua, jos päätös on tehty muodollisesti oikein.
Siksi lakiin tarvittaisiin säädös Kivistön mielestä siitä, että aluehallintovirasto voi terästää vaatimustaan uhkasakolla, jos alibudjetointia vanhusten tarvitsemissa palveluissa ilmenee.
Subjektiivinen oikeus palveluihin
Laissa pitäisi Kivistön mukaan selvästi sanoa, että kunnan on noudatettava palvelusuunnitelmaa yksittäisiä päätöksiä tehdessään.
– Kun suunnitelma on tehty, sitä ei saa jättää hyllyille pölyttymään vaan kunnan on sitä noudatettava. On kohtuutonta jättää ongelman korjaaminen sen varaan, osaako tai jaksaako vanhus tai hänen omaisensa valittaa asiasta.
Edunvalvonnan painopiste on siirtymässä lain myötä kuntiin.
– Kuntien päätöksistä riippuu, noudattavatko ne edes laatusuositusten minimiä niin henkilöstön määrissä, omaishoidossa, kotipalveluissa kuin omaishoidon tuessakin
Vanhusneuvostoille valtaa
Myönteisenä Kivistö pitää sitä, että vanhusneuvostot, jollainen olisi lakiesityksen mukaan perustettava jokaiseen kuntaan, voisivat osallistua valvontaan.
– Vanhusneuvostot ovat saaneet lain valmistelun loppusuoralla vielä lisää vastuuta. Niiden on voitava osallistua kunnan palvelusuunnitelman laatimiseen ja sen toteutumisen seurantaan.
Kivistö pitää tärkeänä, että vanhusneuvostot koottaisiin kuntapoliitikkojen sijaan eläkeläisjärjestöjen edustajista, jotta neuvostojen asiantuntemus voitaisiin taata.
uutiskirje 
