Myrkylliset orgaaniset tinayhdisteet kulkeutuvat merenpohjien sedimenteistä surviaissääskien toukkiin ja aikuisten sääskien kautta niitä saalistaviin lepakoihin, vesisiippoihin. Viikon päästä Turun yliopistossa tarkastettavassa Thomas Lilleyn väitöskirjassa osoitetaan ensimmäistä kertaa, että saastuneilla alueilla tinayhdisteet siirtyvät lepakoihin.
Vesisiipat käyttävät surviaissääskiä pääasiallisena ravintonaan.
Tributyyli- ja dibutyylitinat (TBT, TBE) häiritsevät useiden eliöiden solutasapainoa. Tinayhdisteiden ansiosta simpukoilla muuttuu sukupuoli ja ne tulevat steriileiksi. Kaloille otaksutaan tulevan vastaavia muutoksia.
Tutkimuksessa suoria vaikutuksia lepakoihin ei löytynyt. Tinayhdisteet vaikuttavat kuitenkin heikentävän lepakoiden immuunipuolustusta, mikä saattaa altistaa niitä erilaisille taudeille.
Laivojen pohjissa käytettyjä orgaanisia tinayhdisteitä löytyy edelleen korkeita pitoisuuksia erityisesti Turun edustan Airiston selän pohjoisosista sekä Naantalin Luonnonmaan korjaustelakan läheisyydestä.
Myrkyt ovat kiinnittyneinä varsinkin pohjan savihiukkasiin. Myrkkyä kantavat surviaissääsket viihtyvät rantaruovikkojen läheisyydessä, josta lepakot pyytävät niitä.
TBT:tä on käytetty veneiden ja laivojen pohjamaaleissa estämään kasvillisuuden ja pieneliöiden kiinnittyminen aluksen pohjaan.
Tehokkuutensa ja halpuutensa vuoksi TBT:ä on käytetty runsaasti. Viime vuosina käyttöä on rajoitettu huomattavasti. Veneiden pohjissa myrkky kiellettiin jo vuonna 1991.
Jos pohjasedimentissä on runsaasti myrkkytinaa, ruopatut massat on läjitettävä maalle.