Usein Yhdysvaltain presidenttien ensimmäisellä kaudella etusijalla on sisäpolitiikka, toisella kaudella painopiste siirtyy enemmän ulkopolitiikkaan.
Barack Obamalta odotetaan jatkuvuutta myös ulkopolitiikassa. Se on kuitenkin usein vaikeammin ennustettavaa kuin sisäpolitiikka, koska jokin yllättävä maailmantapahtuma saattaa mullistaa työjärjestyksen.
Obaman lähtökohdat eivät ole huonoimmat mahdolliset, koska lähes koko muu maailma toivoi mieluummin hänen voittavan kuin Mitt Romneyn.
Romneyn tappiota seurasi helpotuksen huokaus monessa maassa.
Yksi harvoista poikkeuksesta oli gallupien mukaan Israel, vaikka Obama on tottelevaisesti antanut hännän heiluttaa koiraa.
Obama tuskin ryhtyy aloitteelliseksi Palestiina-kysymyksen ratkaisijaksi, ellei joku olosuhteiden muutos siihen aja. Kaikki jatkuu siis ennallaan ja Israel rakentaa lisää siirtokuntia miehitysalueelle.
Yhden jännitteen maiden välille kuitenkin aiheuttaa se, että Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu liputti ennen vaaleja Romneyn voiton puolesta. Netanjahun asema testataan tammikuussa vaaleissa, joihin hän käy nyt avoimesti äärioikeiston kanssa liittoutuneena.
Iranin suhteen Israel näyttää asettaneen ensi kesän takarajaksi. Jos kiista Iranin ydinohjelmasta ei siihen mennessä ratkea, saattaa Israel pommittaa Iranin ydinlaitoksia joko Obaman luvalla tai ilman sitä.
Arabikevään patoaminen
Arabikevät pakotti Yhdysvallat mukautumaan poliittisiin muutoksiin liittolaismaissaan. Nyt Obaman tavoitteena on padota muutos niin, ettei demokratialiike ulottuisi ainakaan Saudi-Arabiaa tai Persianlahden emiraatteja häiritsemään.
Afganistanista Obama pyrkii mahdollisimman paljon eroon. Tästä säästyvä raha on jo laskettu hänen budjettisuunnitelmiinsa.
Obama jatkaa sotilaallisen painopisteen siirtämistä miesvoimasta teknologiaan. Lisääntyneitä lennokki-iskuja jatketaan. Rahaa säästyy, eikä kaatuneita lennokkeja tarvitse tuoda sinkkiarkuissa takaisin.
Säästölinja on yksi syy siihen, ettei Obama kovin herkästi lähde uusiin interventioihin esimerkiksi Syyriassa. Yhdysvallat jatkaa kapinallisten aseistamista liittolaistensa kautta, mutta tiedot ääri-islamistien osallisuudesta rajoittavat tehokkaampien aseiden toimittamista. Pattitilanne voi jatkua pitkäänkin.
Kiinalaisia juttuja
Jo ensimmäisellä kaudellaan Obama siirsi Yhdysvaltain sotilaallista painopistettä Tyynenmeren alueelle ja vaalikampanjan aikana hän puhui kovia sanoja Kiinan kauppapolitiikasta.
Yhdysvallat ja Kiina on kuitenkin sidottu taloussiteillä keskinäisriippuvuuteen. Amerikkalaisten ylikulutus on rahoitettu suureksi osaksi kiinalaisten lainaamalla rahalla. Siksi kumpikaan tuskin lähtee liiaksi kiristämään suhteita, ellei Pohjois-Korea, Taiwan, saarikiistat tai joku muu tekijä aja niitä vastakkain.
Eurooppa on lähinnä talouskysymys. Talousongelmat Atlantin molemmin puolin vaikuttavat toisiinsa.
Aikojen muuttumista kuvaa, että kun tällaiset katsaukset ennen yleensä aloitettiin Venäjästä, tapaa se nykyään olla loppupäässä.
Suhteet pysynevät kireänpuoleisina. Erimielisyyksiä on muun muassa ohjuskilvestä, Naton laajenemisesta, Syyriasta tai ulkomaisten organisaatioiden hätistelystä Venäjällä. Varsinaisia kriisejä pyritään kuitenkin välttämään.
uutiskirje 
