Kiinan keskiviikkona päättyneessä puoluekokouksessa keskusteltiin tuloerojen kasvamisesta.
Näkyvin merkki tuloeroista ovat dollarimiljardöörit, joita kymmenen vuotta sitten ei Kiinassa ollut ainuttakaan. Viime vuonna heitä oli 271, mikä on suurin luku Yhdysvaltain jälkeen.
Kiinan rikkaita listaava Hurun-raportti arvioi, että todellinen luku voi olla lähelle 600, kun mukaan lasketaan ”näkymättömät miljardöörit”.
Heikoimmin Kiinassa menee työläisillä ja talonpojilla.
”Näkymättömät miljardöörit” ovat puolueen johtohenkilöitä sukulaisineen.
Ilmiö ponnahti julkisuuteen viime kesänä, kun New York Times -lehti arvioi Wen Jiabaon suvun ”kätketyksi varallisuudeksi” vähintään 2,7 miljardia dollaria. Wen on ollut Hu Jintaon johtajakaudella puolueen kakkosmies, jonka pääministerikausi päättyy virallisesti maaliskuussa.
Artikkeli Wenin suvun rahoista sensuroitiin kiinalaisilta, mutta silti monet tietävät siitä.
Puoluetyöllä rikkaaksi
Wen ei ole yksittäistapaus. Pelkästään julkisistakin lähteistä koottujen tietojen mukaan nyt työnsä päättäneen keskuskomitean 70 varakkaimman jäsenen perheiden yhteenlaskettu varallisuus ylittää 100 miljardia dollaria.
Tyhjätaskuna ei aloita taivaltaan myöskään uusi puoluejohtaja Xi Jinping. Bloomberg News arvioi hänen sukunsa omaisuudeksi vähintään 376 miljoonaa dollaria.
Johtavissa puoluetehtävissä pystyy rikastumaan, mutta yhtälö toimii myös toisinpäin. Vuonna 2002 puolue hyväksyi ”kolmen edustuksen opin”, joka antoi yksityisten yritysten johtajille oikeuden päästä puolueen jäseneksi.
Puoluekokouksen 2 268:n edustajan joukossa oli uutistoimisto Xinhuan mukaan yli 30 liikemiestä.
Heistä mahtavin on Sany-yhtiön perustaja Liang Wengen, jonka arvioidaan olevan Kiinan rikkain mies 6–11 miljardin dollarin omaisuudellaan.
Liangin asemaa kuvastaa se, että hän oli varapresidentti Xin seurueessa tämän Yhdysvaltain matkalla äskettäin. Liang myös esitti puoluekokouksen avauspäivänä katsauksen Kiinan tulevaisuudennäkymistä.
Sen sortin sosialismia
Kiinan kansantasavalta perustettiin vuonna 1949 työläisten ja talonpoikien nimissä. Siksi onkin ironista, että Nyky-Kiinassa huonoimmin menee työläisillä ja talonpojilla. Heidän yhdistelmänsä on maalta kaupunkiin lähtenyt siirtotyöläinen, joka suurkaupungissa on täysin vailla sen asukkaille kuuluvia oikeuksia.
Tilastojen mukaan kansantasavalta on toki nostanut satoja miljoonia ihmisiä pois äärimmäisestä köyhyydestä. Mutta erot näyttävät vain räikeämmiltä, kun talouskasvun hedelmät ovat pääosin menneet laajentuvalle keskiluokalle sekä superrikkaiden eliitille.
Maaseudulla keskitulo oli vuoden 2010 tilastoissa 5 919 yuania (820 euroa) vuodessa, kaupungeissa 19 109 yuania (2 650 euroa) vuodessa. Kaupunkiväestön määrä on juuri ylittänyt ensimmäistä kertaa 50 prosentin rajan.
Puoluekokouksesta enemmän perjantaina 16.11. ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
