Helsingin kaupunginteatterin syyskauden avajaisissa elokuussa Kari Heiskanen kertoi yrittäneensä lukea Hamletia kuin piru raamattua.
Väkivaltaisten ja absurdien tarinankäänteiden alta hän löysi tarinan ytimeksi totalitarismin. Tuolloin hän näki näytelmässä mahdollisuuden tökkiä tämän päivän yhteiskuntaa ja maailmaa.
Heiskanen halusi vetää tanskalaisprinssin tarinasta lankoja nykyhetkeen:
– Tähän kapitalismin totalitarismiin, jossa me kaikki pyristelemme.
Nyt ensi-ilta on ovella ja tarina on kuin onkin sijoitettu tähän päivään.
Tai, ohjaajan sanoin:
– Aikaan, joka muistuttaa meidän aikaamme.
Tappaako vai eikö tappaa?
Hamletin kuuluisa kysymys olemisesta ja olemattomuudesta, on Kari Heiskasen mukaan kysymys siitä, pitääkö Hamletin kostaa isänsä murha vai jättää kostamatta, ja kenties tuhoutua vääryyksiin joiden kohteena elää.
– Kun ajattelemme tätä meidän aikamme läpi, siitä tulee jokaisen ajattelevan ihmisen kysymys.
– Miten suhtautua kansanmurhiin, sotiin, oikeudellisiin loukkauksiin ja vääryyksiin joiden kohteiksi ihmiset joutuvat? Pitääkö niitä aktiivisesti vastustaa vai antaa olla?
Heiskanen puhuu ihmiskunnan ehdottomasta tappamisen kiellosta ja pohtii voiko tuon kiellon sivuuttaa.
– Joskus ihmisissä ja ihmisyhteisöissä syntyy varmuus siitä, että sen sivuuttaminen on täysin oikein.
– Voi kysyä millä oikeudella WTC-tornit tuhottiin, millainen tappamisen oikeus siinä oli? Yhtä lailla voi kysyä miten oikeutettua oli aloittaa terrorismin vastainen sota tai tappaa Osama bin Laden ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä.
Juuri sitä epäröinnin hetkeä, jota Hamletkin näytelmässä käy läpi, tulisi Heiskasen mielestä tutkia tarkasti.
– Jos kirkkaus ja varmuus, jolla tappamisen kielto ohitetaan, sokaisee meidät, silloin meistä tulee murhaajia.
Ajan kautta tulkittu
Vaikka Hamlet mielletään usein länsimaisen ihmisen kuvaksi, tarinan kehys toimii Heiskasen mielestä kaikissa kulttuureissa. Esimerkiksi entisissä itä-blokin maissa näytelmää on luettu vallankäytön ja totalitarismin kautta.
Helsingin kaupunginteatterin Hamletin harjoituksissa on keskusteltu vallankäytön kieroutumisesta, esimerkiksi Ceausescun hallitsijapariskunnan tuhosta ja verrattu sitä näytelmän kuninkaaseen ja kuningattareen.
Heiskanen muistuttaa, että tälläkin hetkellä tyrannit voivat oikein hyvin. Shakespeare on kuitenkin meitä paljon nerokkaampi, hän sanoo. Kirjailija jättää tarinoihinsa aukkoja; sisäistä ristiriitaa tapahtumiin ja henkilöihin.
– Niiden aukkojen kautta voi tarkastella ihmisten kätkettyjä motiiveja.
Mikä on kuninkaan motiivi kun hän on tehnyt veljen murhan? Etsiikö ja toivooko hän salaa rangaistusta jotta saisi armon?
Se, että näytelmä on täynnä arvoituksia tekee Heiskasen mielestä siitä paitsi kiehtovan, myös vaikean. Siksi ei myöskään ole yhtä oikeaa tapaa tehdä Hamletia.
– Paitsi se, että tekijät katsovat näytelmää oman aikansa läpi ja tekevät siitä tulkinnan.
William Shakespeare: Hamlet. Ensi-ilta Helsingin kaupunginteatterissa 21. marraskuuta. Ohjaus Kari Heiskanen, rooleissa mm. Eero Aho, Esko Salminen, Tiia Louste, Anna-Maija Tuokko ja Asko Sarkola.
lehti 