Ajatuspaja Liberan julkaiseman Hyvinvointivaltion murhenäytelmä – kansalaisten itsepetos -raportin mukaan eurokriisiin eivät ole syyllisiä pankit, vaan hyvinvointivaltio.
– Kreikan vararikko toimi kautta Euroopan varhaisena hälytyskellona nykymenon kestämättömyydestä, kirjoittaa raportin esipuheessa vuorineuvos Gustav von Hertzen.
– Ylivelkaantuneiden maiden ”pelastaminen” olisi paha virhe. Jokaisen valtion tulee oppia virheistään ja kantaa täysi vastuu omasta taloudestaan. Muuten emme pääse irti itsepetoksen noidankehästä, hän jatkaa.
Vuorineuvos Gustav von Hertzen perusti Liberan yhdessä Petri Kajanderin kanssa toukokuussa 2011. Oman ilmoituksensa mukaan se tukee ja edistää yksilönvapautta, vapaita markkinoita, vapaata yrittäjyyttä ja vapaata yhteiskuntaa.
Vasemmistolaisessa kielenkäytössä sen näkemykset ovat uusliberalistisia.
Hyvä tahto, huono tulos
Liberan tiistaina julkistaman raportin on kirjoittanut muun muassa oikeistolaisessa Cato-instituutissa vaikuttava tohtori Tom G. Palmer. Hänen mukaansa nykyiset hyvinvointivaltiot ovat suoraan vastuussa maailmaa parhaillaan koettelevista suurista taloudellisista kriiseistä, kansainvälisestä rahoituskriisistä sekä velkakriisistä.
Hyvinvointivaltion murhenäytelmä -raportti väittää, että hyvilläkin tarkoitusperillä voi olla katastrofaaliset seuraukset. Pohjimmiltaan hyvinvointivaltion rahoitusvaikeudet ovat seurausta jaloista pyrkimyksistä. On haluttu tasata tuloeroja ja taata julkiset palvelut. Samalla on kuitenkin vastuuttomalla politiikalla murennettu pohja pois kaiken tämän rahoittamiselta.
Raportissa käytetään esimerkkeinä Italiaa ja Kreikkaa, jotka olivat sotia seuranneina vuosikymmeninä menestyviä kansakuntia. Niiden taloudet kasvoivat kohisten ja budjetit olivat tasapainossa. Aina 1960-luvulle asti Italian talouskasvu oli jopa Länsi-Saksaa nopeampaa.
Käänne 1960-luvulla
Raportin Italia-osuuden kirjoittaneen Piercamillo Falascan mukaan Italia ei pysty sopeutumaan muuttuneeseen tilanteeseen, koska hyvinvointivaltioriippuvuuden kulttuuri on liian hallitseva.
Italian julkiset menot pysyivät pitkään alhaisina. Vasta kun varallisuuden uusjakoa kannattavat liikkeet saivat vallan 1960-luvulta alkaen, Italia luopui tasapainoisten budjettien politiikastaan ja alkoi velkaantua, raportissa todetaan.
Vuonna 1970 Italian julkisen sektorin koko suhteessa BKT:hen oli 32,7 prosenttia, mutta vuoteen 1993 mennessä se oli noussut jo 56,3 prosenttiin. Julkisen velan osuus bruttokansantuotteesta oli 1950- ja 1960-luvuilla pysynyt Italiassa vakaasti keskimäärin 30 prosentissa, mutta vuoteen 1994 se oli noussut jo 121,8 prosenttiin.
Kreikan kehitys oli samanlainen, mutta vielä nopeampi. Esimerkiksi valtion budjettialijäämä kasvoi vuoden 1980 alle kolmesta prosentista 15 prosenttiin vuonna 2010. Samana aikana julkisen sektorin koko kasvoi 29 prosentista 53,1 prosenttiin.
lehti 