Valeskorpionit ovat petoja, jotka saalistavat itseään pienempiä hyönteisiä. Asunnossa asusteleva kirjavaleskorpioni syö muun muassa pölytäitä.
– Ne ovat enemmänkin hyödyllisiä, toteaa tutkija Annika Uddström Suomen ympäristökeskuksesta.
– Kirjavaleskorpioni on yksi Suomen suurimmista valeskorpionilajeista. Aikuiset yksilöt voivat olla lähes viiden millimetrin pituisia. Nimestään huolimatta kirjavaleskorpioneja ei yleensä löydä kirjahyllystä, vaan jostain muualta asunnosta, tutkija kertoo.
Uddströmin mukaan harmittomia valeskorpioneja voi tavata kävelemässä seinällä tai lavuaarin reunustalla, yleensä joka puolella asuntoa. Ne voivat lymyillä lattialautojen ja jalkalistojen raoissa
Ympäristökeskus pyysi huhtikuussa julkaistussa etsintäkuulutuksessa kansalaishavaintoja valeskorpioneista. Kuulutus tuotti noin 250 yhteydenottoa, joissa useimmissa oli mukana valokuva löydöstä. Myös näytteitä lähetettiin paljon. Yleisin valeskorpionihavainto oli rakennuksista ja lintujen pesistä löytyvä kirjavaleskorpioni.
– Kirjavaleskorpioni ja toinen yleisesti havaittu laji, sammalvaleskorpioni, ovat siitä mukavia lajeja, että ne pystytään yleensä tunnistamaan melko luotettavasti myös valokuvasta, Uddström toteaa.
Lentävät hyönteisten kyydissä
Hyvä sienikausi tuotti useita havaintoja suppilovahveroiden mukana sisälle kulkeutuneista sammalvaleskorpioneista. Suomen ympäristökeskuksen etsintäkuulutukseen törmättiinkin usein siinä vaiheessa, kun havainnoija etsi netistä tietoa siitä, mikä kotoa löytynyt kummallisen näköinen otus oikein on.
– Valeskorpionien tiedetään matkustavan myös lentävien hyönteisten kyydissä. Yksi onnekas havainto tehtiinkin kärpäsen jalasta roikkuvasta valeskorpionista, Uddström kertoo.
Havaintoja valeskorpioneista voi edelleen lähettää tutkija Uddströmille (annika.uddstrom@ymparisto.fi). Kaikki havainnot täydentävät tekeillä olevan Suomen lukkien ja valeskorpionien määritysoppaan levinneisyystietoja. Kyseessä on Suomen ensimmäinen opaskirja näistä huonosti tunnetuista hämähäkkieläimistä. Määritysopas valmistuu vuonna 2014 osana Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmaa (PUTTE).