Laura Gustafssonin romaani Huorasatu (Into) oli vuoden 2011 yllättäjiä. Tyylilajeja häpeilemättä sekoittava feministinen pamfletti nousi ehdolle sekä Finlandia-palkinnon että Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi.
Ennen kuin tarinasta tuli romaani, se oli näytelmä, joka kirjoitettiin ja esitettiin Teatterikorkeakoulussa.
Ryhmäteatterin versio on jotain näiden kahden väliltä, mutta silti itsenäinen teos, sanoo esityksen ohjaaja Sakari Hokkanen.
Hokkanen arvelee tietävänsä naisena olemisesta aika paljon enemmän kuin keskivertomies.
Niille, jotka eivät ole romaania lukeneet kerrottakoon lyhyesti, mistä on kyse:
Huorasatu tulkitsee ihmiskunnan historiaa ja nykytilaa naisen silmin räävittömällä huumorilla ja päätähuimaavalla vauhdilla. Se ottaa kantaa ihmiskauppaan, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, eläimien kohteluun, epäreiluun työelämään ja moneen muuhun. Siinä Patriarkaatti hallitsee kokoushuoneesta, jonka ovessa lukee ”täällä päätetään kaikesta”, jumalattaret puhuvat kuin pissikset ja veri roiskuu.
Tekijänsä sanoin Huorasatu on vähän kuin Raamattu. Vain lyhyempi.
Mustaa ja pinkkiä huumoria
Mikä sitten tekee Huorasadusta sellaisen, että sitä halutaan versioida nyt jo kolmannen kerran?
– Kirjailijan erittäin omannäköinen ja omalakinen maailma. Se näyttää venyvän yhtä hyvin näyttämöteokseksi kuin romaaniksi. Se, mikä pysyy versiosta toiseen, on Lauran huumori ja mustanpinkki tapa katsoa maailmaa, sanoo Sakari Hokkanen.
Hän kuvailee tapaa röyhkeäksi.
– Teksti kuvaa aiheita, jotka on sataan kertaan käsitelty eli esitetään feminismin perusstatementtejä, mutta ne nähdään nyt itseironisessa valossa.
– Vaikka aihe on rankka ja väkivaltainenkin, kyseessä on silti komedia. Röyhkeä, sysimusta ja törkeä, mutta silti komedia.
Huumori on Hokkasen mielestä välttämätöntä, muuten katsojalle ei jäisi muuta mahdollisuutta kuin nostaa kädet pystyyn ja ahdistua. Hänen mukaansa miesviha on tässä versiossa kääntynyt naisitsekriittisyydeksi. Eli miesten ei tarvitse pelätä tulla katsomaan esitystä.
– Minulle keskeiseksi teemaksi nousee naisten halu tulla nähdyiksi ja kuulluiksi sellaisina kuin ovat, ohi kliseisten naiskuvien: äitien, vaimojen ja huorien.
Ohjattuaan kaksi versiota Huorasadusta ja kolme muuta Laura Gustafssonin tekstiä, Hokkanen arvelee tietävänsä naisena olemisesta aika paljon enemmän kuin keskivertomies.
– Sukupuoli on minulle muutenkin luonteva näkökulma ihmiseen, olen ohjannut omia ja muiden tekstejä myös hyvin maskuliinisesta näkökulmasta sekä maskuliinisuutta purkavia esityksiä.
Miestä tutkitaan myös Sakari Hokkasen seuraavassa ohjaustyössä ”maskuliinisuuden klassikossa” eli Jussi Parviaisen Jumalan rakastajassa Kokkolan kaupunginteatterissa.
Afrodite olisi kasvissyöjä
Romaani on täynnä viittauksia niin elokuviin, poppi-biiseihin kuin kreikkalaiseen jumaltarustoon ja Tuntemattomaan sotilaaseen.
Näitä viittauksia Sakari Hokkanen kertoo poimineensa näkyviin. Lavalle nousevat niin Richard Geren hahmo elokuvasta Pretty Woman kuin kovasti Tuntemattoman Rokkaa muistuttava parittaja.
Viimeksi mainittua näyttelee Satu Silvo. Hahmossa on hänen mielestään pientä kettuilua miesten ainaisille sotatarinoille ja vallan ja väkivallan liitolle.
Vallankäyttö aseiden ja väkivallan avulla nousee esiin myös hänen toisessa roolihahmonsa, rakkauden jumalatar Afroditen tarinassa.
– Afrodite ihmettelee eikö rakkaus riitäkään, onko väkivaltaan pakko turvautua?
Toisenlaisiakin keinoja kohti parempaa on.
– Laura Gustafsson sanoi minulle, että jos Afrodite, jolla on vilpitön tarkoitus hyvään, nyt tulisi maan päälle pelastamaan maailmaa, hän perustaisi kasvisravintolan.
Valinta olla naisen puolella
– Olen kerännyt harjoitusaikana lehtileikkeitä, jotka käsittelevät Huorasadun teemoja, Satu Silvo kertoo.
Niitä on Silvon mukaan kertynyt hirveä määrä Pussy Riotista Delhin joukkoraiskaukseen, ja siihen miten väkivallan seurauksiin kuollutta raiskauksen uhria syyllistettiin tapahtuneesta.
Aihe saa Silvon hiiltymään.
– Ja nyt nuoret huorittelevat toisiaan ja naiset vähättelevät toisiaan. Mitä se oikein on, hän ihmettelee.
Silvo muistuttaa, että nainen on kuitenkin se, joka maailmanlaajuisesti ja historiallisesti on ollut ja on heikommassa asemassa.
– Siksi voin valita sen, että olen naisten puolella.
Sen valinnan voi hänen mielestään tehdä jokapäiväisessä arjessa olemalla haukkumatta ja arvostelematta muita naisia ja ajattelun tasolla; tutkimalla omaa ajatteluaan ja käytöstään.
Laura Gustafsson: Huorasatu. Ensi-ilta Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämöllä 31. tammikuuta.
Arvio näytelmästä ilmestyy Viikkolehdessä 8.2.
lehti 