Tuore tutkimus vahvistaa Äänekosken alapuolisen vesistön palautuvan hiljalleen metsäteollisuuden vuosikymmeniä jatkuneesta jätepäästöistä. Muutokselle antoi vauhtia kansanliikkeen painostus.
Metsäteollisuus Äänekosken alapuolinen vesistö oli erittäin heikkolaatuinen jo 1950-luvulla ja 80-luvulle saavuttaessa jopa kalakuolemia sattui aika ajoin.
Fil.lis Heli Ratian väitöstutkimuksen mukaan äänekoskelaisen metsäteollisuuden kuormittama Äänekosken alapuolinen vesistö on palautunut vähitellen 1980-luvun alun ajoista, jolloin metsäteollisuuden päästöt olivat käytännössä lähes tuhonneet vesiekosysteemin.
Painostus tuotti tulosta
Äänekoskella suunniteltiin 1980-luvun alussa selluntuotannon laajentamista, mikä johti kansalaisliikkeen syntyyn. Kansalaisliike kiinnitti huomion vesien heikentyneeseen tilaan vaatien tehokkaampia suojelutoimia vesistökuormituksen vähentämiseksi.
Vesistön elpyminen alkoikin vuonna 1985 valmistuneen sellutehtaan ympäristöystävällisemmän keitto- ja valkaisutekniikan sekä jätevesien aktiivilietepuhdistuksen myötä. Kun 90-luvun alkupuolella tehdas luopui lopullisesti alkuainekloorin käytöstä valkaisussa, myrkylliset haitta-ainepäästöt vähenivät entisestään.
Saastuneet sedimentit järvien pohjassa ovat kuitenkin pitkään muistona aikaisemmista ja osin nykyisistäkin päästöistä.
Klooriyhdisteitä sedimentissä
Vaikka orgaanisten klooriyhdisteiden päästöt käytännössä loppuivat 90-luvun alkupuolella, kyseiset yhdisteet ovat erittäin pysyviä ja vesipakoisia yhdisteitä, joten ne kertyvät sedimenttiin ja säilyvät siellä muuttumattomina pitkään.
Myös puun uuteaineet ovat Ratian vesipakoisia eli sedimenttiin kertyviä aineita. Nykyisellä jätevedenkäsittelytekniikalla suurin osa uuteaineista saadaan pois jätevesistä, mutta suurten tuotanto- ja jätevesimäärien vuoksi vesistöön voi vapautua näitäkin aineita suuriakin määriä.
Joidenkin uuteaineiden tarkoitus on suojata elävää puuta tuholaisilta ja siten ne ovat luonnostaan eliöille haitallisia. Vesistöön päästessään jo pienet pitoisuudet voivat Ratian tutkimuksen mukaan olla riski vesieliöille.
uutiskirje 
