Vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin mielestä Vasemmiston on arvioitava uudelleen Eurooppa-projekti. Unioni kehittyy liittovaltiomaiseen suuntaan. Lisäksi kriisihoidon varjolla tehdyt leikkaukset, lakiuudistukset ja sopimukset vaikuttavat kansalaisyhteiskunnan sekä ay-liikkeen ja sitä kautta koko vasemmiston toimintaedellytyksiin, hän kirjoittaa blogissaan.
Anderssonin mukaan vasemmiston vaihtoehto ei ole kansallismielisten populistien ajama paluu vanhaan ja “kansalliseen”. Se ei myöskään ole kokoomuksen kannattama markkinaliberaali kansainvälisyys.
Vasemmisto ei onnistu haastamaan
Hän harmittelee, ettei vasemmisto ole onnistunut haastamaan näitä näkemyksiä julkisessa keskustelusta eurokriisin syistä ja seurauksista. Anderssonin mielestä vasemmiston tärkein tehtävä ja suurin haaste onkin oman kriisianalyysinsa ja ratkaisuehdotuksensa esille tuominen ja läpivieminen.
Hän vaatii ainakin kolmen asian tekemistä:
Omat linjaukset voimakkaammin
Ensimmäinen on voimakkaampi omien linjausten tuominen esille kriisin syistä ja ratkaisuista.
”Jos puolue sitoo itsensä hallituksen päätösten puolustamiseen, se johtaa vasemmistolaisen kritiikin puuttumiseen kokonaan Suomen julkisesta keskustelusta. Jos Vasemmiston ajamia rakenteellisia uudistuksia rahaliittoon ei toteuteta, on puolueen uudelleen arvioitava kantansa rahaliittoon, joka nykymuodossaan pahentaa kriisiä ja pakottaa liittovaltioon. Silloin on vähintään vaadittava kansanäänestystä Suomen EMU-jäsenyydestä”, hän kirjoittaa.
Toiseksi vasemmistoliiton on Anderssonin mukaan johdonmukaisesti ja voimakkaasti vastustettava talouskuria ja leikkauksia. Hän viittaa eurooppalaiseen suurtyöttömyyteen ja vaatii puhumaan myös työsuhteiden laadusta.
Pääoma kasvaa ja kasautuu
Kolmanneksi Andersson vaatii vasemmistoa ajamaan Euroopan unionin vasemmistolaista uudistamista niin talouden kuin demokratian rakenteissa. Tämä tarkoittaa muun muassa Maastrichtin sopimuksen muuttamista Euroopan keskuspankin mandaatin osalta niin, että se mahdollistaa suoran rahoituksen jäsenvaltioille ja että se velvoitetaan huolehtimaan inflaation lisäksi työllisyydestä.
Li Anderssonin mielestä Euroopan ja Suomen oleellisin epäkohta on sama: pääoma kasvaa ja kasautuu eivätkä suurituloiset ole osallistumassa lamatalkoisiin.
”Ratkaisuksi on niin Suomen kuin Euroopan tasolla ajettava työn- ja tulonjaon muuttamista, lyhentämällä työaikaa ja jakamalla työtä, jyrkentämällä verotuksen progressiota ja poistamalla verovapaudet”.