Woody Allen ottaa varhaistuotantoonsa kuuluvassa komediassa Sota ja rakkaus (1975) vauhtia historialliselta pohjalta. Leffan nimi on muunnelma Leo Tolstoin romaaniklassikosta Sota ja rauha.
Allen on Boris, joka joutuu sotilaspalvelukseen, kun Napoleon hyökkää Venäjälle. Sukulaismies kannustaa pietarilaisessa ooppera-aitiossa: olet sinä uskomaton vellihousu. Myöhemmässä vaiheessa Boris uhoaa jopa Suomeen muutolla, jos asiat eivät etene hänen toivomallaan tavalla.
Kuulostaa ehkä hauskalta, mutta ei elokuvan käytännön kautta koettuna. Allen panostaa verbaalihuumoriin eikä erityisemmin naurattavalla tavalla.
Myös Allenin ohjaus ja paljolti koko porukan näyttelijätyöskentely (naispääsosassa on Diane Keaton) painottuvat rasittavaan replikointiin. Elokuvallisesti oivaltava tilannekomiikka loistaa paljolti poissaolollaan.
Allen itse osoittautuu suorastaan kehnoksi elokuvakoomikoksi. Hän tekee miehisen hentoutensa turvin sankariparodiaa, joka toimii korkeintaan ideatasolla. Allen jää tässä kauas esikuviinsa kuuluvan Bob Hopen vastaavista toilailuista.
Tekonokkelaa ja pikkuhauskaa vyöryä riittää. Allenille tunnusomaisiin letkauksiin ja sutkauksiin haetaan virtaa epämiehekkyyden, sotimisen ja seksin kustannuksella.
Sota ja rakkaus Yle Teema perjantaina klo 22.00
uutiskirje 
