Yrittäjänaisten toimitusjohtaja Heli Järvinen reagoi (KU 12.4.) kirjoitukseeni vanhemmuuden sekä vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvien kustannusten jakamiseen. Kommentoin vielä Järvisen listaamia kohtia.
1. Nykyisessä hallitusohjelmassa sanotaan sivulla 63 näin: ”Tavoitteena on jatkaa työnantajille perhevapaista aiheutuvien kustannusten korvaamista korottamalla työnantajan lakisääteisestä sairausvakuutuksesta saamia korvauksia.”
2. Esimerkiksi Kelan verkkosivujen mukaan äitiyspäiväraha on ensimmäisen 56 päivän ajalta 90 prosenttia palkasta. Aloilla, joiden työehtosopimuksessa sovitaan palkallisesta äitiyslomasta, äitiyspäivärahan suuruinen korvaus menee palkalliselta ajalta työnantajalle. Sen sijaan vanhempainvapaan ajalta päiväraha on 70 prosenttia palkasta.
3 ja 4. Yrittäjänaiset ovat todellakin tehneet uuden laskelman vanhemmuuden kustannuksista työnantajalle. Laskelma, johon minä viittasin kirjoituksessani, on sekin Yrittäjänaisilta saatu, ja vastaava löytyy edelleen esimerkiksi Taloussanomien verkkosivuilta. Korjatussa laskelmassa sivukulut on korjattu oikeiksi ja sijaisen kulut on otettu pois, joten siltä osin huomioni olivat aiheettomia. Sen sijaan tilalle on otettu sairaan lapsen hoitamisesta kertyviä palkallisia vapaapäiviä jopa yhdeksän vuoden ajalta, jolloin loppusummaksi on saatu jo yli 14 000 euroa.
5. Kirjoituksessani en sanonut, että Yrittäjänaiset esittäisivät uutta rahastoa, mutta sitä on aiheesta käydyssä keskustelussa eri tahoilta esitetty. Myös Vasemmistonaiset on puhunut erillisestä rahastosta.
6. STM:n vanhempainvapaatyöryhmän raportissa sanotaan Ruotsin mallista näin: ”Vanhempainvakuutus rahoitetaan työnantajien maksamilla vakuutusmaksuilla. Työnantajamaksuista 2,2 prosenttiyksikön suuruinen osuus kohdistuu vanhempainvakuutukseen.”
7. Yrittäjänaisten aloitteessa sanotaan näin: ”Ruotsissa asia on ratkaistu jo vuosia sitten tasaamalla vanhemmuuden kulut verovaroin.”
Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on ollut jo vuosia keskeinen nais- ja tasa-arvopolitiikan teema. Keskustelua aiheesta vaikeuttaa kuitenkin se, että käsitykset siitä, mitä kustannukset ovat ja miten niitä nykyään jaetaan tai pitäisi jakaa, vaihtelevat runsaasti. Kyseessä on selvästi monimutkainen asia, kun olemassa olevia käytäntöjäkin voidaan tulkita niin eri tavoin.
On selvää, että työntekijän vanhemmuus vaikuttaa voimakkaammin muutaman työntekijän pienyrittäjään, joita naisyrittäjät suurelta osin ovat, kuin vaikka suureen paperitehtaaseen, jossa töiden uudelleenjärjestely ja kustannukset ei ole samanlainen rasite.
Pelkkä vanhemmuuden kustannusten korvaaminen ei kuitenkaan ole riittävää vaan on mentävä syvemmälle ja korjattava niitä syitä, jotka johtavat kustannusten kasautumiseen tietyille, eli naisvaltaisille, aloille. Se tarkoittaa muun muassa vanhemmuuden tasaisempaa jakamista. Jos nuori mies on yhtä todennäköinen jäämään perhevapaille kuin nuori nainen, vähenee houkutus nuorten naisten syrjintään työmarkkinoilla.
uutiskirje 
