Vallitsevan johtavan talousjärjestelmän globaalisuus pitää koko maapalloa ahnaassa puristuksessaan. Se vie koko ihmiskuntaa kuin teurastaja pässiä narusta. Euroopan unioni on ollut tumput suorana kapitalistipankkien ja veroparatiisien edessä. Komissaarit ovat tyytyväisiä palkkatasoonsa – ja työttömyys kasvaa.
Minulla on sellainen tunne, että muutosta tähän tolkuttomuuteen kaipaavia ihmisiä on jokaisessa kansakunnassa.
Kenelle kuuluu paremman talousjärjestelmän etsiminen, kehittäminen ja tutkiminen? Onko edistyksellisellä vasemmistolla halua, kykyä ja taitoa uuden järjestelmän rakentamiseen ja millaisella ohjelmalla? Kysymys koskee koko työväenliikettä.
Demokratian yllä leijuu kaikkialla tuhoaseiden synkkä varjo.
Osataanko lukea ja punnita tapahtuneita poliittisia virheitä? Pieni vertaileva laskutoimitus Suomen osalta: vuosina 1966–69 eduskunnassa oli 101 vasemmistoon lukeutuvaa kansanedustajaa, tänään 53.
Alamäkeä on ollut monessa maassa ja monessa puolueessa ympäri Eurooppaa. Sosialistinen ajattelu on toistaiseksi aallonpohjassa, mutta olisiko Euroopan vasemmistolla uudenlaisen koulun perustamisen paikka? Vanhat oppikirjat tai niiden lukemattomuus voivat olla osasyynä nykytilanteeseen, mutta tapahtuneen tietoteknisen vallankumouksen pitäisi antaa mahdollisuus nuorelle ja rehelliselle älymystölle löytää tie tuhoa tuottavan aseteollisuuskapitalismin puristuksesta ulos. Demokratian yllä leijuu kaikkialla tuhoaseiden synkkä varjo.
Nykyinen kapitalismi on kuin jäävuoria etsivä Titanic. Edesmennyt ajattelija Matti Vuori varoitti ihmiskuntaa istumasta välinpitämättömänä Titanicin kansituolilla.
Useat sosialistiset parlamentaarikot etsivät kapitalismin rumimpia haavoja parannettavaksi kunta- ja muilla ohjelmilla. Kysyn vain, kannattaako mätänevää hoivata jatkuvasti?
Keväällä pitää kylvää uusia siemeniä. Ja viljellä luomua!
uutiskirje 
