Harmaapäinen nainen tarvitsee tukea kävellessään Israelin armeijan hävittämän palestiinalaiskodin raunioilla. Hänen jalkansa ovat heikot, tasaisella maallakin on käytettävä keppiä. On marraskuu 2012, ja olemme Israeli Committee Against House Demolitions (ICAHD) -nimisen järjestön kiertomatkalla Israelin miehittämällä Länsirannalla. Nainen on Polly Amrein, 85-vuotias kalifornialainen.
Pari kuukautta myöhemmin soitan Amreinille Skypellä. Hän kertoo halunneensa mennä itse paikan päälle katsomaan, millaista Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla on.
Amreinin mielenkiinto Israeliin juontaa juurensa kouluajoilta New Yorkissa.
Seniorikin voi viettää aktiivista elämää.
– Olin 12-vuotias, kun toinen maailmansota alkoi, ja minulla oli juutalaisia luokkatovereita ja ystäviä. Olin kveekarien koulussa, ja he olivat paljon muita tietoisempia siitä, mitä Saksassa tapahtui. Kun Israel perustettiin 1948, olin todella iloinen, että juutalaiset saivat oman valtion.
Amrein kävikin katsomassa Israelia 1960-luvun lopulla. Hän ajatteli, että hienoa, ja unohti sitten koko asian vuosikausiksi.
Halu nähdä omin silmin
Amreinin mielenkiinto Israeliin ja Palestiinaan virisi uudelleen, kun hän alkoi lehtiä lukiessaan epäillä, että siellä tapahtuu asioita, jotka eivät ole oikein. Hän päätti lähteä katsomaan omin silmin, mistä oli kyse. Aluksi oli vaikea löytää ryhmää, jossa matkustaa.
– Sinne meni lähinnä kristillisiä ryhmiä. Olen ateisti ja pelkäsin, etten tulisi toimeen sellaisessa seurueessa. En oikeastaan etsinyt mitään erityisesti palestiinalaisten puolella olevaa ryhmää, mutta löysin ICAHD:in kiertueen netistä ja ajattelin, että se vaikuttaa kiinnostavalta.
Ennen matkaa Amrein keräsi ystäviltään ja tuttaviltaan rahaa lahjoitettavaksi paikan päällä toimiville järjestöille. Hän sai kokoon tuhat dollaria.
– Minulla oli vähemmän taustatietoja kuin kellään muulla ryhmässämme, ja ehkä sen takia olin järkyttyneempi. Muistan liikenneympyrän, jossa oli ihana suihkulähde, vaikka alueen palestiinalaiset kärsivät vesipulasta. Sellaiset asiat iskivät minuun lujaa.
Liikenneympyrä ja suihkulähde ovat miehitetyllä Länsirannalla, Maale Adumimin siirtokunnassa.
Aktiivista ikääntymistä
Polly Amrein on elävä esimerkki siitä, että seniorikin voi viettää aktiivista elämää – käydä yleisöluennoilla, matkustella, ottaa kantaa poliittisesti tärkeinä pitämiinsä kysymyksiin, vaikuttaa ja muuttaa maailmaa.
Amrein toimii League of Women Voters -järjestössä, jonka juuret ovat naisten äänioikeusliikkeessä. Nykyisin se pyrkii valistamaan äänestäjiä poliittisissa kysymyksissä sitoutumatta kuitenkaan puolueisiin.
Pelkästään Oaklandiin ei Amreinin elämä rajoitu. Hän on mummo maailmalla. Viime vuosina hän on käynyt Tansaniassa, matkustanut junalla Yhdysvaltojen halki, käynyt Madagaskarilla ja Iso-Britanniassa ja mennyt Alaskaan katsomaan jäätiköitä. Yksi mielenkiintoisimmista matkakohteista on Syyria, jossa Amrein kävi 2010.
– En käynyt Aleppossa ja se kaduttaa minua nyt, hän sanoo.
Ei siis ihme, että hän lähti pelottomasti myös Palestiinaan.
– Jotkut ystävistäni pitivät minua hulluna, mutta minä sanoin ettei ole parempaa aikaa mennä. Olen vanha, ja jos jotain tapahtuu minulle, sillä ei ole väliä. Minusta meidän pitäisi mennä puskutraktorien eteen niin kuin Rachel Corrie, jotta nuorten ihmisten ei tarvitse haaskata elämäänsä.
Corrie oli amerikkalainen aktivisti, joka kuoli 23-vuotiaana vuonna 2003 Israelin armeijan puskutraktorin alle yrittäessään suojella palestiinalaiskotia Gazassa.
Aiheesta enemmän perjantaina 14.6. ilmestyneessä Viikkolehdessä.