Etelä- ja Kaakkois-Suomen kuivilla, auringon paahtamilla kedoilla asusteleva viirukangaslude (Geocoris ater) ei ole mikä tahansa ötökkä. Lude näyttäytyy puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelman (PUTTE) logossa ja edustaa näin Suomen lajistotutkimuksen huippunimiä.
Logon myötä PUTTE-lude komeilee myös näyttävien opaskirjojen kansilehdillä, mukaan luettuna vuonna 2010 julkaistu ja palkittu Suomen luteet.
Korkeasta asemastaan huolimatta viirukangaslude on huonosti tunnettu.
Mutta mistä se löytyy?
Pitkien etsintöjen jälkeen otus viimein bongattiin kangasajuruohon violettien kukintojen kirjomalta ratapenkalta ottamasta aurinkoa. Miksi teitä on niin vaikea tavoittaa, herra PUTTE?
– Olen tosiaan harvinainen löytö. Asustelen siellä täällä Kaakkois-Suomessa, enkä kelpuuta elinympäristökseni mitä tahansa puskaa, vaan vaadin aurinkoa. Avoimia, paahteisia ketoja on nykyään niin harvassa, että jouduin etsimään tämän ratapenkan – serkkuni etsiytyi asumaan läheiselle pienlentokentälle, PUTTE-lude kertoo.
– Lisäksi olen ihmissilmälle melko pieni, vain hieman yli kolmen millin pituinen.
Viirukangasluteella on kangasluteille tyypillinen leveä pää ja suuret, ulkonevat verkkosilmät. Parhaiten lajin erottaa muista mustista kangasluteista etuselän pituussuuntaisesta juovasta. Välipalaksi PUTTE napsii lähinnä kasvien siemeniä.
”Olen yhä uhanalaisempi”
Mitä teille nykyään kuuluu, herra PUTTE?
– No jaa, paremminkin saisi mennä. Juuri avoimien alueiden umpeenkasvun ja laidunnuksen vähäisyyden johdosta minut on luokiteltu entistäkin uhanalaisemmaksi. Vuonna 2000 luokitukseni oli silmällä pidettävä, ja sen jälkeen minua onkin pidetty todella tarkkaan silmällä. Tarkentuneen tiedon myötä vuonna 2010 tutkijat määrittelivät minut erittäin uhanalaiseksi, PUTTE huokaa.
Olette kuitenkin melko usein julkisuudessa, seikkailette muun muassa Seppo Leinosen piirtämien PUTTE-sarjakuvien nimihahmona. Eikö tämä ole mitenkään edesauttanut viirukangasluteen asiaa?
– Toki melkoinen joukko tutkijoita ja metsä- sekä ympäristöväkeä tietää tilanteeni, ja koettaa edistää laitumien ja harjujen paahderinteiden luonnonhoitoa muun muassa METSO-ohjelmassa. Pieniä tekoja monimuotoisuuden hyväksi voisi kuitenkin tehdä ihan kuka tahansa – esimerkiksi ylläpitämällä ketoa tai niittyä kesämökkitontilla, PUTTE toteaa.
Minkä kesätoiveen esittäisitte meille ihmisille, herra PUTTE?
– Paahdeympäristöjä olisi helppo luoda lisää esimerkiksi moottoriteiden pengerryksille tai vanhoille soramontuille. Jos näiden annettaisiin maisemoitua itsekseen, olisi monilla paahdelajeilla paremmat oltavat, PUTTE innostuu.