Ryhmäteatterin Robin Hood ei tarinan alussa ole mikään pyyteetön sankari tai köyhien ystävä.
Robin pitää huolta vain itsestään eikä jaa ryöstösaalistaan muille. Hän on metsärosvo, jonka asenne on kylmä ja kova. Muita ei pidä auttaa eikä mihinkään sekaantua.
Niin on koko näytelmän maailmakin kova. Sijaishallitsija Prinssi Juhana hallitsee maata hirmuisin ottein ja oikeudenmukaisuutta vaativat tuomitaan vankeuteen, jopa kuolemaan. Väkivallan uhka leijuu Sherwoodin metsän yllä.
Prinssi Juhanan taidekäsitykset on lainattu persuilta.
Pieni Sarah-tyttö laulaa suolla vaanivasta pedosta. Mutta mikä se on? Prinssi Juhanan väkivaltaiset kätyrit vai Robinin rosvojoukko?
David Farrin näytelmässä Robin Hoodin tarina saa tummempia sävyjä. Robin ei ole Errol Flynnin kaltainen viiksekäs hurmuri tai Disneyn neuvokas kettu.
Juha Kukkosen sovituksessa ja ohjauksessa on kyllä huumoria ja vauhtiakin, mutta mistään hilpeästä veijaritarinasta ei ole kyse.
Viittauksia nykyaikaan
Robin Hood (Chike Ohanwe) on kerännyt ympärilleen erilaisten joukon. Hylkiöt ovat väärän värisiä tai pituisia tai puhuvat kummallisesti. Yhteisön ulkopuolelle syrjäyttämiseen ei kummoista syytä tarvita. Punainen tukkakin riittää.
Näytelmätekstiin on kirjoitettu yhteiskunnallisia painotuksia ja viittauksia tämän päivän Suomeen.
Prinssi Juhanan taidekäsitykset on lainattu persuilta ja valtion kassavajeeseen nimetään syypäiksi laiskat ja saamattomat kansalaiset. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Eetos on vahvasti tasa-arvon, demokratian ja suvaitsevaisuuden puolella.
Siihen sopii hieman huonosti se, että näytelmän hahmot ovat niin mustavalkoisesti joko hyviä tai pahoja. Vain Robin Hoodissa tapahtuu muutos, muissa ei harmaan sävyjä juuri näy.
Marion kohoaa sankariksi
Samaan aikaan kun prinssi Juhana kurittaa kansaa ja Robin säikyttelee rikkaita, aatelisneito Marion ikävystyy linnassaan. Häntä ollaan naittamassa vastenmielisyydestään kuuluisalle Juhanalle (aidosti kammottava Konsta Mäkelä).
Vakavan Marionin rinnalla turhamainen sisko Alice (Sirja Sauros) ja kamaripalvelija Tuché (Juha Suihko) ovat herkullisen liioiteltuja ja hauskoja.
Hieno juttu, ettei Marion (Maija Koivisto) kuitenkaan jää tässä ”neidoksi pulassa”, vaan on aktiivisesti ja itsenäisesti toimiva hahmo.
Marion pakenee pakkoavioliittoa ja tytön kapeaa elämää metsään, jossa hän pukee housut jalkaansa ja ryhtyy esiintymään miehenä. Hän ryövää rikkailta ja lahjoittaa saaliit köyhtyville kansalaisille.
Marion kohoaa näytelmän sankariksi, joka pikkuhiljaa herättää myös Robinin huomaamaan muut ihmiset ja ahdingon, johon koko maa on suistumassa. Rakkaus sulattaa lopulta ryövärin sydämen. Ja saapa Robinkin ryhtyä sankaritekoihin.
Kokonaisvaltainen teatteriretki
Janne Siltavuoren lavastuksessa näyttämöä hallitsee valtava tammi. Niina Pasasen puvut ja Riikka Virtasen maskit ovat komeaa ja välillä vitsikästä katseltavaa.
Esityksen seitsemän vuoden alaikäraja on perusteltu. Pienen tytön vangitseminen, muutamat väkivaltaiset kohtaukset ja Prinssi Juhanan limaiset seksivihjailut eivät kuulu alle kouluikäisille.
Teini-ikäinen 3D-elokuvien turruttama seuralaiseni viihtyy sen sijaan katsomossa hyvin, nauraa ja ymmärtää isommillekin ihmisille suunnatut vitsit.
Oula Kitin taistelukoreografiat toimivat ja etenkin eturivin katsojat näyttävät olevan aidosti kauhuissaan. Kehen miekka kalahtaa?
Laulutaidollaan nousee esiin erityisesti Anna-Riikka Rajanen.
Retki Suomenlinnan Hyvän Omantunnon Linnakkeen kesäteatteriin on lauttamatkoineen aina mukava pieni seikkailu. Näytelmän humaani viesti heikompien puolustamisesta ja ilta-auringossa kylpevä meri kantavat hyväntuuliselle kotimatkalle.
David Farr ja Juha Kukkonen: Robin Hoodin sydän – ryövärin rakkaustarina. Ohjaus Juha Kukkonen. Rooleissa Chike Ohanwe, Maija Koivisto, Konsta Mäkelä, Aarni Kivinen, Sirja Sauros, Juha Suihko, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Anna-Riikka Rajanen ja Vesa Virri. Suomenlinnan kesäteatterissa 31. elokuuta saakka.
lehti 