Teini-ikäinen Martha istuu puisessa paripulpetissa koulupuku päällään ja osoittaa piirustusta, jossa on käden kuva. Keskellä kämmentä lukee liikemies, mutta se vedetty yli ja korvattu lääkärillä. Sormiin tyttö on kirjoittanut unelma-ammattiinsa tarvittavat askeleet: on jatkettava yläkoulusta lukioon ja lääkikseen, opiskeltava ahkerasti, on toteltava toisia ja rukoiltava Jumalaa.
Työpajassa pohditaan omaa tulevaisuutta nimeämällä oma unelma ja viisi konkreettista tapaa saavuttaa se. Isoina näistä Cape Coastin Amamoma-koulun kasiluokkalaisista tulee sairaanhoitajia, lääkäreitä, jalkapalloilijoita, opettajia, filmitähtiä ja toimittajia.
Nuorten voimaantumisprojekti
Sukupuoliroolit ovat kyseenalaistettavissa ja muutettavissa.
Meneillään on AIESEC University of Cape Coastin organisoima voimaantumisprojekti, jossa nuoria herätellään tutkailemaan tavanomaisia ja tiukkarajaisia sukupuolirooleja ja pohtimaan sukupuolen merkitystä yhteiskunnan tarjoamissa mahdollisuuksissa. Laajemmasta perspektiivistä käsin tarkasteltuna tavoitteena on vahvistaa nuorten itsetuntemusta ja tarjota välineitä omien tulevaisuudensuunnitelmien tekemiseen.
Projektin taustalla vaikuttaa kriittisen pedagogiikan teoriasuuntaus. Yhtä sen tärkeimmistä kehittäjistä, Paulo Freirea (1921–1997) pidetään yhtenä viime vuosisadan merkittävimmistä kasvatusajattelijoista, ja hänen teoksestaan Sorrettujen pedagogiikka (1970) on tullut yksi kasvatustieteen laajimmalle levinneistä ja käännetyimmistä moderneista klassikoista.
Freire korostaa oppilaiden aktiivisuutta ja opetustapahtuman dialogisuutta. Mutta kyse ei ole ainoastaan toimivammista opetusmenetelmistä, vaan Freire vastustaa yksilöitä sopeuttavaa ja passivoivaa kasvatusta. Kasvatuksen tulee vapauttaa ja oppimisen päämääränä tulee olla maailman muuttaminen oikeudenmukaisemmaksi.
Ruohonjuuritasolla tähän tähtää myös AIESEC:in projekti: dialogisten työpajojen avulla oppilaita kannustetaan tarkastelemaan muun muassa perinteisiä sukupuolirooleja, pohtimaan nykypäivän ghanalaisen yhteiskunnan ongelmakohtia, kartoittamaan omaa elettyä elämää ja tulevaisuutta elämänpolun avulla ja tutkailemaan aikamme ihanteellisia nais- ja mieskäsityksiä.
Nuoria rohkaistaan pohdiskelemaan kriittisesti omaa tilannettaan ja ympäröivää yhteiskuntaa. Samalla pyritään kasvattamaan luottamusta siihen, että tulevaisuus on ainakin osittain heidän omissa käsissään.
Pojatkin tanssivat ampea
Oppilaat ovat ryhmittyneet paripulpettien ympärille listaamaan asioita, joita naisten/miesten tulee heidän mielestään tehdä. Iloisen puheensorinan saattelemana syntyy jokseenkin perinteisiä käsityksiä naisten ja miesten rooleista ja tehtävistä.
NAISET: Huolehtivat lapsista. Laittavat ruokaa perheelle. Pitävät kodin siistinä. Pesevät pyykit. Kunnioittavat puolisoaan.
MIEHET: Työskentelevät ahkerasti. Tarjoavat taloudellisen turvan perheelleen. Maksavat laskut. Kontrolloivat perheen hyvinvointia.
Pienryhmätyöskentelyn jälkeen listaukset kootaan yhdessä liitutaululle sarakkeiden ”naiset” ja ”miehet” alle. Sitten oppilaat tarkastelevat kohtia yksitellen ja miettivät onko kyseessä ainoastaan ”toiselle” sukupuolelle kuuluva tehtävä tai rooli. Mikäli oppilaat tietävät myös toisen sukupuolen tekevän sitä, esimerkiksi miesten laittavan ruokaa tai naisten työskentelevän, niin kohta pyyhitään pois.
Kohdat katoavat taululta yksitellen: miehetkin osaavat pestä pyykkiä ja huolehtia lapsista, ghanalaisten miesten perinneasu muistuttaa hametta, naiset voivat ajaa autolla, nainen voi olla kansanedustaja ja Liberiassa on jopa naispresidentti!
Mutta osaavatko pojat pelata ampea? Uskalias Samuel vastaa tyttökuoron haasteeseen luokan edessä. Sophia ja Samuel seisovat vastatusten ja alkavat hyppiä ilmaan käsiään taputtaen. Joka kolmannen hypyn jälkeen toinen jalka ojennetaan eteen ja yksi kerää pisteet suorista jalkapareista ja toinen risteävistä. Toisen liikkeen ennakoinut tai arvannut voittaa pelin. Todistetusti myös ghanalaiset pojat voivat pelata ampea, valkoinen tuplamaisteri ei.
Työpajan päätteeksi liitutaululla on jäljellä ainoastaan otsikot ”naiset” ja ”miehet”. Harjoitteen ja sitä seuranneen keskustelun avulla pyrittiin havainnollistamaan sukupuoliroolien sosiaalinen rakentuneisuus ja kytkeytyminen tiettyyn aikaan ja paikkaan. Koska kyse ei ole olemuksellisesta tai yleismaailmallisesta ominaisuudesta, ovat sukupuoliroolit kyseenalaistettavissa ja muutettavissa.
Muutoksen mahdollisuus
Ja muutokselle onkin tarvetta. Vaikka peruskoulu on Ghanassa periaatteessa ilmainen, jää monen tyttölapsen koulutie puolitiehen, kun hänen apuaan tarvitaan kotona tai (teini)äitiys osuu kohdalle.
Sukupuoliroolit istuvat edelleen tiukassa ja yleensä naiset huolehtivat kokonaisuudessaan kotitöistä, ruoanlaitosta ja lastenhoidosta. Kyse ei ole vain ulkopuolisten asiantuntijoiden arvioista ja asenteista, vaan edellä mainitut teemat nousevat esille oppilaiden pohtiessa tyypillistä ongelmaa ghanalaisessa perheessä.
Harjoitteessa oppilaat kuvaavat ongelman, ratkaisuehdotuksen ja muutokseen johtavat konkreettiset askeleet. Poikien ryhmätöissä keskitytään taloudellisiin ongelmiin: jos perheellä ei ole tarpeeksi rahaa koulumaksuihin, jäävät (tyttö)lapset ilman koulutusta. Kehämäisesti juuri koulutuksen uskotaan katkaisevan köyhyyden kierteen varmistamalla työpaikan ja toimeentulon tulevaisuudessa.
Tyttöryhmät puolestaan pohtivat epäreilua tilannetta kotona: tyttöjen/naisten oletetaan tekevän kaikki kotityöt. Ratkaisuna epätasapainoiseen tilanteeseen ehdotetaan kotitöiden jakamista.
Mutta ryhmätöissä tehdään näkyväksi myös sukupuolten tasa-arvoisuuteen liittyvä laajempi yhteiskunnallinen muutos: tyttöjen on kouluttauduttava (myös yliopistotasolla), työskenneltävä kodin ulkopuolella palkkatyössä ja tavoiteltava työpaikkojen johtotehtäviä ja korkeita yhteiskunnallisia virkoja.
Merkityksellisiä oivalluksia
Yhteiskunnallinen muutos ja asenteiden muuttuminen ottavat oman aikansa, mutta jostakin on aloitettava, pikkuhiljaa eli kakra kakra, kuten täälläpäin on tapana sanoa. Eikä sovi unohtaa, että myös henkilökohtainen on poliittista.
Puolen vuoden työharjoittelu Ghanassa avarsi eurooppakeskeistä maailmankuvaani ja ravisteli reippaasti valkoisen mielen ennakkoluuloja. Lisäksi se tarjosi teorian ja abstraktion makuiselle yliopistokoulutukselle käytännöllisempää ja ihmisläheisempää tarttumapintaa.
Mutta oliko projektista mitään hyötyä siihen osallistuneille nuorille? Tähän kysymykseen nuoret osaavat vastata parhaiten itse.
Kirjallisesti kerätyssä palautteessa nuoret kertovat kokeneensa työpajatoiminnan hyödylliseksi, koska se tarjosi mahdollisuuden keskittyä pienen hetken omaan itseensä ja pohtia omaa elämäänsä. Erityisesti yksi palaute saa sisimpäni hymyilemään, siinä lukee näin: ”Projekti sai minut oivaltamaan, miten tärkeä olen ja miten voin rakentaa tulevaisuuttani”.
uutiskirje 
