Niin kuin saduissa yleensäkin, on Lewis Carrollin kirjoittamassa sadussa Liisa Ihmemaassa paljon elämänviisautta. Satu antaa oivia ohjeita aikuisille. Samalla se on viihdyttävä tarina lapsille.
Liisa Ihmemaassa on Oriveden Eräjärvellä toimivan Rönnin Kesäteatterin tämän vuoden näytelmä. Viime vuonna esitetyn Jari Tervon Rikos ja rakkaus -näytelmän jälkeen valinta on hieno. Tämän kesän näytelmä osoittaa, että yli 30 vuotta harrastajateatteria tuottanut Eräjärven Työväen Näyttämö pystyy monipuolisuuteen.
Ensimmäisen elämyksen Rönnin huvikeskuksessa Längelmäveden rannalla saa jo saapuessaan kesäteatterin katsomoon. Lavastuksen taiteellisesta vaikutelmasta on annettava täysi kymppi. Kun lavastusta käytetään hienosti ja se savupiippuineen ja kaninkoloineen myös toimii oivallisesti, loppuu jo arvosteluasteikko.
Janina Ahlforsin suunnittelema ja paikallisen työryhmän toteuttama lavastus koivumetsineen ja Hertta-kuningattaren linnoineen tuo upean kolmiulotteisen vaikutelman. Ahlfors on lavasteita maalatessaan toteuttanut ihmemaan viimeistä piirtoa myöten. Maalaukset ovat oma taidenäyttelynsä.
Lapset ovat pääosassa
Rönnin Kesäteatterissa rooleissa on 15 henkilöä. Mukana on suuri joukko lapsia, jotka esittävät milloin sieniä, meren eläviä tai muita omituisuuksia. Välillä he saavat olla Hertta-kuningattaren sotilaita tai eläviä krokettiportteja. Lapset kaikkinensa selviävät suuresta urakastaan mainiosti.
Liisan roolissa on 11-vuotias Minja Valkama. Hän haluaa seikkailuun, jossa kaikki on vinksin-vonksin ja nurinkurin. Siihen hän myös päätyy. Minjalta käy niin laulu kuin puhekin. Kun avuksi on otettu mikrofonit, ei kuuluvuudessakaan ainakaan ensi-illassa ollut ongelmia paria herkkää laulua lukuunottamatta.
Jossain vaiheessa Liisa huomaa, että koko jutussa ei ole päätä eikä häntää. Mutta sitä ennen hän on jo saanut totuuden siitä, että maailmaa pyörittää rakkaus. Kun järki käyttää kieltä, kieli on täynnä mieltä! Niinpä kaikkialla kannattaa näytelmän sanoman mukaan kuulostella ääniä ja tunnustella värejä ja jokaiseen hetkeen tarvitaan luovaa hulluutta.
Aikuiset tuovat hyvää ja pahaa
On vaikea sanoa, ovatko Höperö-Jänis ja Irvi-Kissa aikuisten vai lasten rooleja. Aikuisethan niitä esittävät, mutta he tekevät nämä roolit lapsia hauskuuttavalla ja heille mieliinpainuvalla tavalla. Molemmilla on oman hulluutensa ja pöhköytensä.
Filosofista pohdintaa on Ihmemaan kaalimadolla. Hän opastaa Liisalle koko maailman alkaneen sienistä ja päättyvän sieniin. Jos kaikki kykenisivät vapauttamaan kahleet, olisi maailmalla vielä toivoa, sanoo perhoseksi muuttuva mato.
Aikuisten pahan teon aloittaa pippurilla lapsia kasvattava Kreivitär. Onneksi hänen kehotukseensa aivastavan lapsen lyömisestä ja hakkaamisesta, jopa seinään heittämisestä antaa Liisa oikean vastauksen: Ei saa, ei saa, lyödä ei saa ketään, emme lyö mekään.
Vielä pahempaa on luvassa Hertta-kuningattaren toimissa. Hänen sanomansa mukaan kaikilta on pantava pää poikki. No, onneksi kyseessä on vain näytelmä.
Juuri oikeanlaista teatteria
Tamperelaisen Jarmo Skönin ohjaamassa Liisa Ihmemaassa on mukana Rönnin Kesäteatteriin sävelletyt laulut. Sävellystyön on tehnyt itsekin näyttämöllä oleva Suvi Lindell-Mäkelä. Laulut johdattelevat näytelmää tarinasta toiseen. Varsinaista juontahan näytelmässä ei tavallaan ole, ellei juoneksi lasketa yksinkertaisesti sitä, että Liisa putoaa kaninkolon kautta ihmemaahan ja herää monien tapahtumien jälkeen jälleen kotinurmikollaan.
Ensi-illan yleisön joukosta kuultuina kommentteina olivat sanonnat, joissa näytelmän todettiin olevan juuri sellaista teatteria, jota haluaa katsoa. Psykologisesti asiaa perusteltiin niin, että tuollaiselta hassulta ihmemaalta meidän aikuisten maailma varmaan lasten silmissä näyttääkin.
Rönnin Kesäteatterissa Liisan seikkailut Ihmemaassa ovat nähtävissä tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin heinäkuun loppuun saakka. Sunnuntaina 14.7. ja 30.7. sekä tiistaina 16.7. ei kuitenkaan ole esityksiä.
lehti 