Koominen ja karnevalistinen monologi-näytelmä upposi kaupunginteatterissa yleisöön kuin kuumennettu naskali voihin.
Aika tavaran kaupitsee, sanoi vanhapiika. Nauru oli herkässä myös pohdiskelussa, miten Tarzan olisi selvinnyt aikuiseksi Suomen metsissä.
Kajaanilainen Kerttu Härkönen on vuonna 2007 perustetun Veikko Huovisen nimikkoseuran puheenjohtaja.
Seura on valtakunnallinen, jonka kotipaikka on Sotkamo. Jäseniä on noin 450, ja se on neljänneksi suurin kirjailijoiden nimikkoseura Suomessa.
Härkösen mukaan suuri jäsenmäärä heijastelee suurta kiinnostusta Huovisen tuotantoa sekä myös hänen persoonaansa kohtaan.
– Itse olen lukenut Huovisen tuotannon melko lailla kokonaan. Olen ammatiltani metsänhoitaja kuten Huovinenkin oli, joten tunnen, mistä Huovinen kirjoittaa. Etenkin kainuulaisen luonnon kuvaus puhuttelee minua. Huovisen teksteissä on syvää inhimillisyyttä, oikeat sanat kuvaavat oikeita asioita, Härkönen pohdiskelee.
Kun kirjoitettu sana lausutaan ääneen, löytyy siitä aina uusia asioita ja ulottuvuuksia.
– Kun näin Ilkka Heiskasen Mooses Pessinä Kari Väänäsen ohjaamassa Havukka-ahon ajattelijassa, olin myyty, ja minusta tuli heti Ilkkaheiskas-fani. Ilkalla ilmeet, eleet ja olemus ovat aitoja, eivät teennäisiä. Hän voisi tehdä vaikka kymmenen tällaista Huovisen erikoiset -iltaa, aineistoa Huoviselta kyllä löytyy.
Vähemmän tunnettua Huovista
Kajaanin Runoviikolla Ilkka Heiskasen esitys oli niin suosittu, että piti järjestää ylimääräinen esitys kaupunginteatteriin, vaikka edellisenä iltana esitys nähtiin Suomussalmella.
Härkönen kuuli erään katsojan todenneen, että Heiskasen esitys oli suomalainen Mysteerio Buffo.
Heiskasen saapuessa esitysten väliajalla haastatteluun, hän kertoi olleensa todella otettu, kun Kari Väänänen oli pyytänyt häntä esittämään elokuvaansa Mooses Pessiä.
– Luin jo pikkupoikana Havukka-ahon ajattelijan ja se nappasi heti. Tähän Huovisen erikoiset -esitykseen halusin mukaan vähemmän tunnettuja Huovisen tekstejä. Valitettavasti hänet on leimattu korpifilosofiksi, eräänlaiseksi metsän reunasta irvistelijäksi, vaikka hänen yhteiskunnallisesti kantaaottavat tekstit ovat erittäin ajankohtaisia edelleen, jopa vielä ajankohtaisempia kuin ilmestyessään.
Esitysten räväkkyys yllättää
Joitakin huovisfaneja on voinut yllättää Heiskasen esityksen rajuus ja vauhti. Se on jopa niin rajua, että Heiskanen kertoo laihtuvansa 2-3 kiloa jokaisen kahden tunnin esityksensä aikana.
Huovisen tekstien harrastaminen pitää siis kuntoa yllä niin, että väliajalla pitää vääntää paita kuivaksi.
– Veikolla itsellään olisi voinut olla ihmettelemistä, että voiko hänen tekstejään ja henkilöitään esittää näinkin räväkästi. Olen esittänyt tätä kokonaisuutta Etelä-Suomessa, ja sielläkin se toimii kuin tauti.
Heiskanen aikoo esittää tulevaisuudessa Huovisen tekstejä enemmänkin. Huovisen erikoisia hän esittää kesän ja syksyn aikana ainakin Haminassa, Turussa, Espoossa ja Vantaalla.
Räväkkyys ja karnevalistinen henki oli Heiskaselle tietoinen valinta, koska Huovisen teksti on erittäin rytmikästä, ja niissä on aito, rehevä elämän ilo ja tunteet pinnassa.
– Pyrin välttämään perinteistä hidasta ja pohdiskelevaa Huovisen tekstien tulkintaa. Minusta Huovinen oli enemmän tarkkanäköinen satiirikko kuin humoristi. Hänhän vertasikin ajatusta tarkkanäköiseen saalistavaan hiirihaukkaan.
Isonauraja kookaburra
Yhden näyttelijän varassa esitettävällä yhden miehen monologilla on Heiskasen mukaan aina omat riskinsä.
– Siksi yritän painaa koko ajan täysillä. Laitan itseni peliin niin, että katsoja saa ahaa-elämyksiä koko rahan edestä. Pulmana on vain se, että Huovisen hykerryttäviä hahmoja on niin paljon, että näyttelijä saattaa sekoittua hah(hah-hah)moihinsa lopullisesti. Missä silloin on katsojan vastuu?
Huovista kiinnosti Australiassa esiintyvä kuningaskalastajalintujen heimoon kuuluva isonauraja, kookaburra.
Isonaurajaryhmä kuuluttaa kovalla äänellään reviirinsä. Lintujen hillitön käkätys sai Euroopasta saapuneet vakavahenkiset protestanttiset uudisasukkaat pois tolaltaan. He antoivat oitis linnulle nimen ”laughing jackass”, naurava pölvästi.
Huovisen jutussa ”Kookaburra” eräs kookaburravanhus haluaa eristäytyä käkättävistä lajitovereistaan ja kätkeytyy satamassa ohjuslastissa olevan laivan kannelle pressujen alle.
Laivan lähtiessä kohti Pohjoisnapaa, vanha kookaburra on onnellinen, koska pohjoisessa hän arvelee vallitsevan hänen arvolleen sopivan hiljaisuuden.
Hänen mielestään nauru on ongelmien pakenemista. Mitään kestävää ei synny naurun pohjalta.
Veikko Huovisen nimikkoseuran puheenjohtaja Kerttu Härkösen mukaan seura järjestää joka vuosi lukijatapaamisen Kuhmon kamarimusiikkijuhlien aloituspäivänä.
– Viikon päästä sunnuntaina pidettävässä tapaamisessa ohjaaja Kari Väänänen kertoo suhteestaan Huovisen teksteihin.
Veikko Huovisen nimikkoseura löytyy osoitteesta: www.veikkohuovinenseura.fi.
uutiskirje 
