Perinteiset kansalaistaidot ovat hukkumassa kulutustottumusten ja fiilisten alle. Voiko demokratia toteutua, jos kansalaisilta puuttuu kyky kriittiseen ja analyyttiseen keskusteluun?
Millaisia käyttömahdollisuuksia filosofialla on julkisessa järjenkäytössä ja olisiko mahdollista, että filosofia olisi kaikille kuuluvaa kansalaistaitoa, kysyi filosofisen aikakauslehden Niin&näin päätoimittaja Jaakko Belt Ikaalisten Puistofilosofia -viikolla tiistaina.
Filosofi Martin Heideggerin (1889–1976) mukaan filosofian tehtävänä ei ole asioiden tekeminen helpommiksi vaan yksinomaan hankalammiksi.
Sokarates ymmärsi hankaloittamisen myönteisesti. Kyselemällä ja vastauksia lypsämällä päästään lähemmäksi ongelman ydintä. Lopulta huomataan yleinen tietämättömyyden tila. Beltin mukaan on paljon asioita, jotka eivät ole olemukseltaan yksinkertaisia tai yksiselitteisiä
– Filosofia vaatii harjaantumista, kuten kaikki muutkin taidot. Keskustelutaidossa, perusteluissa ja mielipiteen esittämisessä on aste-eroja, kuten kaikissa muissakin taidoissamme sen mukaan, miten me niitä harjaannutamme.
Belt korosti, että filosofiset taidot kuuluvat jokapäiväiseen käyttöön. Kun poliitikot väittävät, ettei vaihtoehtoja ole, on vaadittava heitä argumentoimaan, että miksi ei ole tai kenen mielestä ei ole.
Yleisökommenttina huomautettiin, että jo televisio-ohjelmien valitseminen vaatii melkoista filosofista päättelykykyä, mitä katsoo ja minkä jättää katsomatta. Eli tarjoavatko eri tv-kanavat todellisia vaihtoehtoja vai pelkästään saman asian eri paketissa?
Ajattelu on aina sosiaalista
Belt huomautti, että yksityistä kieltä ei ole kuten ei ole yksityistä ajatteluakaan. Molemmat on aina suunnattu joillekuille muille kuin itselle.
– Mitään nojatuolifilosofiaa ei ole, koska ajattelu on aina sosiaalista. Meitä jokaista vaivaa psykologinen harha, tiedon kirous, koska emme tarkkaan tiedä, että toisilla ei ole samaa tietoa käytettävissään kuin itsellämme. Jokainen käy läpi ajatuksiaan ja kokemuksiaan omana aikanaan ja omalla tavallaan.
Mikäli filosofiasta kehittyisi aito kansalaistaito, olisi kouluissakin filosofian opetus aloitettava heti ensiluokilla. On sanottu, että filosofia on samaa kuin lapsi ihmettelee maailmaa.
– Filosofia kohdataan liian myöhään vasta lukiossa, jonne puolet ei edes mene. Peruskysymys kuuluukin, missä filosofiaa voi oppia ja missä opettaa. Tai missä tilanteissa filosofiaa voi oppia. Pitäisikö sen itse asiassa olla koko opetuksen punaisena lankana koko ajan kaikissa aineissa, koska filosofia on tapa kyseenalaista arkiajattelua ja itsestään selvyyksiä.
Filosofi Kantin (1724–1804) mukaan filosofia on pyrkimystä vapautua itse aiheutetusta alaikäisyyden tilasta.
Kant erotti toisistaan yksityisen ja julkisen järjenkäytön. Yksityistä järjenkäyttöä on esimerkiksi se, kun joutuu virkansa puolesta tekemään ratkaisuja ja on sidottu yhteiskunnalliseen asemaansa.
Tästä viimeaikojen esimerkki on sisäministeri Päivi Räsäsen yksityishenkilönä antamat lausunnot, että lakia on oikeus rikkoa, mikäli Raamattu on lain kanssa eri mieltä.
Julkista järjenkäyttöä on Kantin mukaan se, kun kansalainen tuo näkemyksensä esiin julkisesti vapaana kansalaisena tasaveroisena toisten kanssa, jolloin yhteiskunnallinen asema ei ole ratkaisevassa asemassa.
Vapauttavatko elämäntaito-oppaat ongelmista?
Vähentäisikö filosofisien taitojen yleinen kehittyminen esimerkiksi avioerojen määrää, kun pariskunnat olisivat valmiimpia ratkomaan parisuhteensa ongelmia tarkastelemalla niitä useista eri näkökulmista?
– Filosofia on herkkyyttä huomioida eri asioita ja ilmiöitä. Valitettavasti se on usein niin kaukana ihmisten arjesta. Elämäntaito-oppaita mainostetaan sillä, että ne tarjoavat helppoja ja nopeita ratkaisuja elämän eri ongelmiin. Eli ne lupaavat vapauttaa ihmiset ongelmista niin, ettei niihin tarvitse itse miettiä ratkaisuvaihtoehtoja.
– Yhdessä asioista selvää ottaminen lisää ihmisten tietoa ja selkeyttää kannanottojen tekemistä. Eli kun yhdessä selvitetään ja setvitään, mistä tässä oikein on kyse, silloin julkinen järjenkäyttö toteutuu, Belt totesi.
uutiskirje 
