Kenian ruoka kasvaa pientiloilla

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Pienviljelijät ovat Kenian maatalouden selkäranka, mutta he kamppailevat vaikeutuvissa oloissa. Ratkaisuksi tarjotaan yhtäällä geenimuuntelua ja kemikaaleja, toisaalla luomua ja perimätietoa.

Kenian kaikkiaan kahdeksasta miljoonasta kotitaloudesta viisi miljoonaa saa elantonsa suoraan maataloudesta. Toimeentulon epävarmuus lisääntyy yhä oikuttelevamman sään myötä.

Vuorilta tulevissa joissa virtaa aiempaa vähemmän vettä, ja osa ehtyy tyystin kuivalla kaudella, kertoo maatalousneuvoja Joshua Kosgei Ison hautavajoaman alueelta.

Keniassa on liki 43 miljoonaa asukasta. Joka neljännen ruuan saanti on nyt epävarmaa ja nojaa ulkopuoliseen apuun, Kenian maataloustutkimuslaitos kertoo.

Talouden avainala

Maatalous tuottaa neljäsosan Kenian kansantuotteesta ja kattaa 60 prosenttia viennistä. Pientilojen kontolla on 75 prosenttia koko maataloustuotannosta ja lähes yhtä suuri osa tuotteiden kaupasta.

Kenian tärkeimpiin vientituotteisiin kuuluu tee, joka on erityisen arka ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Asiantuntijoiden mukaan muutos voi verottaa liki kolmanneksen teenkasvattajien tuloista.

– Puolen miljoonan pienviljelijän elanto on uhattuna, laskee maan keskiosissa maatalousneuvojana toimiva Kiama Njoroge.

– Suurin ongelmamme on tiedonpuute. Emme tiedä, miten toimia ilmastonmuutoksen kanssa, alueella asuva pientilallinen Joel Nduati vahvistaa.

Hänen mukaansa vettä tulee liikaa väärään aikaan ja toisaalta kuivat kaudet venyvät.

Tieto ei kulje

Kosgein mukaan sopeutumiskeinoja on olemassa, mutta tieto ei tavoita viljelijöitä.

– Esimerkiksi Kenian teentutkimussäätiö on kehittänyt 45 eri teelajiketta, mutta kasvattajat eivät ole kuulleetkaan niistä, hän sanoo.

Tilanne on sama uusien peruna- ja kaalilajikkeiden kohdalla, Kosgei jatkaa.

Maatalousneuvojia on yksinkertaisesti liian vähän. YK:n maatalousjärjestö FAO suosittaa yhtä neuvojaa 400:aa viljelijää kohti, mutta Keniassa opastettavia on 1 500.

Geenit ja kemikaalit

Ratkaisu on paluu perimätietoon ja viljelyyn ilman kemikaaleja, jolloin lannoitteeksi kelpaavat eläinten lanta ja kasvijäte, uskoo African Biodiversity Networkin vetäjä Gathuru Mburu.

Njoroge vakuuttaa, että Ruandassa, Etiopiassa ja Ghanassa on parannettu ruokaturvaa merkittävästi hyödyntämällä perimätietoa.

Luonnon monimuotoisuuden tutkija John Kamangu taas uskoo tieteeseen. – Tarvitaan geenimuuntelua. Se auttaa meitä tuottamaan siemeniä, jotka kestävät nousevia lämpötiloja ja rankempia sateita.

Mburu varoittaa, että muuntogeenisten lajikkeiden kauppaa hallitsee kourallinen ylikansallisia yhtiöitä ja viljely vaatii samojen yritysten valmistamia kemikaaleja.

Kosgei yhtyy Mburun huoleen siitä, että ylikansallisia kiinnostavat voitot enemmän kuin afrikkalaisten ruokkiminen.